Yritysten liiketoimintamallit ovat jo hyvän aikaa olleet rajussa muutoksessa. Tähän on totuttu. Suuret muutosaallot tulevat pyyhkäisemään ylitsemme myös makrotasolla ja ne vaikuttavat arkeemme yhtä varmasti kuin Piilaakson innovaatiot. Rajuimpia näistä ovat ilmastonmuutos sekä demografiset eli väestölliset muutokset.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset yhteiskuntien toimintaedellytyksiin eivät kaikessa järisyttävyydessään ole ehkä alkuunkaan vielä hahmottuneet. Väestöennusteetkin ovat epävarmoja, mutta väestöllisiä muutoksia voidaan kuitenkin haarukoida vuosikymmeniksi eteenpäin.

Useissa kehittyneissä maissa väestö alkaa seuraavan parinkymmenen vuoden kuluessa supistua. Työikäisen väestön määrä on jo varsin yleisesti kääntynyt laskuun. Väestölliset muutokset ovat joissain maissa häkellyttävän rajuja: esim. Japanissa, Kiinassa, Espanjassa ja Italiassa 15-64-vuotiaiden määrän ennustetaan enemmän kuin puoliintuvan vuosisadan loppuun mennessä. Kiinan tapauksessa tämä tarkoittaisi työikäisten määrän vähenemistä lähes 600 miljoonalla ihmisellä!

Aktiiviväestön vähenemisen vuoksi maailmantalouden kasvupotentiaali ei ole enää entisensä. Tehdyn työn määrää on hankala kasvattaa, jos tekevien käsiparien lukumäärä laskee. Rakenteellisesti hitaamman talouskasvun vuoksi kilpailu markkinaosuuksista kiristyy. Vain tehokkaimmat ja tuottavimmat toimijat voivat voittaa markkinaosuuksia ja siten turvata liiketoimintansa kasvun.

Suomen kannalta koveneva kansainvälinen kilpailu merkitsee, että vahvan markkina-aseman saavuttaminen ja ylläpito ovat yrityksillemme entistä haastavampaa. Työikäisten vähenemisen myötä myös nettoveronmaksajien määrä laskee vauhdilla. Samalla hoivamenot kasvavat voimakkaasti. Tämä nk. kestävyysvaje koettelee kykyämme ylläpitää hyvinvointivaltiota.

Talouden treeniä on kovennettava, jos mielimme menestyä kilpailussa ja kuroa kestävyysvajeen umpeen. Kunto-ohjelman kulmakiviä ovat:

  1. Osaaminen ja uudistumiskyky: Monipuolista ja kilpailukykyistä toimialarakennetta voidaan ylläpitää vain, jos uusien ideoiden kehittely sekä niiden kaupallistaminen toimivat saumattomasti. Korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteispeliä on varaa parantaa.
  2. Joustavat rakenteet: Kun resursseja vapautuu markkina-asemia menettävistä yrityksistä, tuotantopanokset tulisi kyetä ”kierrättämään” tehokkaasti uusille, kilpailukykyisemmille aloille. Työmarkkinoiden jäykkyyksillä ja yritystuilla on valitettavasti taipumus kannatella olemassa olevia rakenteita ja siten hidastaa talouden uudistumista.
  3. Aktivoiva sosiaaliturva: Sosiaaliturvaa olisi muutettava osallistavampaan ja aktivoivampaan suuntaan. Mahdollisuus palkkatulojen ja sosiaaliturvan yhdistämiseen todennäköisesti lisäisi sekä työn tarjontaa että yritysten mahdollisuuksia palkata uusia työntekijöitä. Myös matalamman tuottavuuden työt ovat kokonaisuuden kannalta tärkeitä, koska ne mahdollistavat erikoisosaajien keskittymisen korkean tuottavuuden toimintoihin.
  4. Vahva julkinen talous: Julkinen talous on pidettävä tehokkaana ja iskunkestävänä, koska se voi toimia elintärkeänä ”puskurina” toimintaympäristön shokkeja vastaan. Hyvinä aikoina (nyt!) iskunkestävyyttä on maltettava vahvistaa.