Kaiken minkä voit opettaa toiselle ihmiselle, voit ennen pitkää opettaa myös koneelle – joka puolestaan voi silmänräpäyksessä opettaa saman asian lukemattomille muille koneille.

Tämä ajatus toistuu Martin Fordin teoksessa ”The Rise of the Robots”. Siinä kiteytyy parikin tekoälyn tulevaisuuteen liittyvää keskeistä piirrettä: 1) tekoälyn käyttö tulee leviämään hyvin laajalle ja 2) paras ”koneosaaminen” voidaan nopeasti kopioida vastaavanlaisten muiden tuotantoprosessien käyttöön. Koneiden ylivertainen laskentakapasiteetti tekee tiedon käsittelystä ja mukautuvasta oppimisesta erittäin tehokasta.

Tekoäly muuttaa maailmaa

On selvää, että tekoälyllä tulee olemaan perustavanlaatuinen vaikutus työhön ja ihmisten elämään laajemminkin. Taloushistorian valossa kehitystä voidaan tervehtiä varsin optimistisella mielellä, mutta murroksen voimakkuus nostaa esiin myös uhkakuvia.

Aiemmat teknologisen kehityksen aikaansaamat tuottavuusloikat ovat usein aiheuttaneet vain väliaikaista kipuilua ja pitkässä juoksussa vaikutukset elintasoon ovat olleet hyvin myönteisiä. Automaatio yhdellä toimialalla vapauttaa ihmisten työpanosta muiden, kenties täysin uusien liiketoimintojen käyttöön. Samalla yksikkökustannusten aleneminen valuu kilpailun kautta lopputuotteiden hintoihin, jolloin kuluttajien ostovoima kasvaa. Tulevaisuudessa tekoäly voi olla myös avain työikäisen väestön vähenemisen aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseen.

Historialliseen kokemukseen perustuva optimismi on hyvä lähtökohta, mutta teknologisen kehityksen suotuisat vaikutukset eivät kuitenkaan ole mikään luonnon laki. Epävarmuutta tuo erityisesti kehityksen nopeus ja laaja-alaisuus. Informaatioteknologian mahdollistama automaatio vaikuttaa jo lähes kaikkiin toimialoihin ja on epäselvää, syntyykö uutta ihmistyötä jatkossa enää lähellekään samalla vauhdilla kuin vanhoja työtehtäviä häviää.

Nuorten aikuisten työelämään pääsy yhä vaikeampaa

Nuorilla ikäluokilla informaatioteknologia lienee keskimääräistä paremmin hallussa, mutta valitettavasti tämä ei välttämättä takaa valoisampaa työllisyysnäkymää. Tekoäly nimittäin iskee kovimmin rutiiniluonteisiin työtehtäviin, jotka tyypillisesti sopivat työuraansa aloitteleville työntekijöille. Jo nyt on nähtävissä, että nuorilla aikuisilla on aiempaa enemmän vaikeuksia päästä työelämään kiinni. Vaikka Suomen kokonaistyöllisyysaste on noussut korkeimmilleen lähes 27 vuoteen, 15-24 –vuotiaiden työllisyysaste on vuoden 1989 jälkeen alentunut yli 9 prosenttiyksikköä ja 25-34 –vuotiaiden yli 12 prosenttiyksikköä.

Uhkana tuloerojen kasvu

Yksi merkittävimmistä uhkakuvista on myös tuloerojen voimakas kasvu. Mitä enemmän robotisaatio kattaa tuotannon eri vaiheita, sitä suurempi osuus arvonlisäyksestä jää robottien omistajille. Toki palkkatason voi odottaa nousevan, kun jäljelle jäävät työntekijät saavat osansa parantuneesta työn tuottavuudesta. Suomessa näin on tapahtunutkin, mutta esimerkiksi USA:ssa keskimääräiset reaalipalkat eivät tuottavuuskasvusta huolimatta ole 70-luvun lopun jälkeen juurikaan nousseet.

Koska robotit eivät kuluta, talouden kysynnän ylläpitämiseksi tarvitaan ostovoimaisia kotitalouksia. Mikäli ostovoima ei tulevaisuudessa enää entiseen tapaan voi perustua työtuloihin, tarvitaan tulonsiirtoja. Omistajien voittojen rokottaminen tulonsiirtojen rahoittamiseksi saattaa kuitenkin olla vaikeaa, koska omistajuus vaihtaa helposti maisemaa. Lisäksi omistajat, jotka pystyvät tehokkaimmin ”suojelemaan” voittojaan, voivat myös investoida teknologiaan eniten ja siten entisestään vahvistaa markkina-asemaansa.