Korkotaso on juuttunut matalaksi ja sijoitustoiminnan tuotto-odotukset ovat viime vuosina olleet yleisemminkin laskussa. Silti suomalaisten omatoiminen säästäminen on nyt ajankohtaisempaa kuin kenties vuosikymmeniin. Suomessa on nimittäin käynnissä useita samanaikaisia muutostrendejä, jotka yhtäältä lisäävät taloudellista epävarmuutta ja toisaalta rapauttavat yhteiskunnan kykyä ylläpitää turvaverkkoja.

Väestön ikääntyminen ja työikäisten määrän väheneminen ovat synnyttäneet julkiseen talouteen kroonisen ongelman: ikäsidonnaiset menot kasvavat voimakkaasti, mutta työn hedelmistä kerättävien verotulojen kehitys ei tahdo pysyä perässä. Tämä niin kutsuttu kestävyysvaje pakottaa puntaroimaan, miltä kaikilta riskeiltä yhteiskunnalla on varaa kansalaisensa vakuuttaa. Esimerkiksi erilaisia keskiluokan etuuksia, jotka eivät ole ihmisten perustoimeentulon kannalta aivan kriittisiä, saatetaan tulevaisuudessa joutua leikkaamaan. Mikäli näin todella tapahtuu, omista säästöistä on hyötyä elämän muutostilanteissa.

Pohdi tyydyttääkö eläkejärjestelmän lupaus

Syntyvyyden odottamattoman jyrkkä aleneminen 2010-luvulla on kirvoittanut kipakkaa keskustelua myös eläkejärjestelmän kestävyydestä. Voittopuolisesti asiantuntijat vakuuttavat, että järjestelmän lyhyen aikaväli tasapaino on kunnossa ja pidemmän aikavälin haasteita ennätetään ratkoa, jos taustaoletuksissa tapahtuu pysyviä muutoksia.

Vaikka eläkelupauksen pitävyyttä ei sinänsä haluaisikaan kyseenalaistaa, on silti hyvä miettiä, kuinka tyydyttävä itse lupaus on. Sitähän on jo sopeutettu elinajanodotteen kasvuun eli siihen, että entistä pidempään elävät suomalaiset ehtivät nauttia eläkkeistä aiempaa kauemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että nuoremmilla sukupolvilla alin mahdollinen työeläkeikä nousee automaattisesti. Lisäksi kuukausittaista eläkettä leikataan syntymävuoteen perustuvalla ”elinaikakertoimella”.

Leikattuakaan etuutta ei saa täysimääräisesti, ellei työntekijä jatka työelämässä ns. ”tavoite-eläkeikäänsä” saakka eli selvästi alinta eläkeikäänsä vanhemmaksi. Vuonna 1987 syntyneille tavoite-eläkeikä on tasan 70 vuotta – heitä nuoremmille sitä ei ole vielä määritelty lainkaan. Oma säästäminen voikin siis täydentää eläketurvaa ja tuoda yksilöllistä liikkumavaraa työuran keston suunnitteluun.

Varaudu työelämän muutokseen

Teknologinen kehitys myös muuttaa kiihtyvään tahtiin työelämän osaamisvaatimuksia. Jos on kerryttänyt edes muutamien kuukausien elinkustannusten verran rahoitusvarallisuutta, on enemmän mahdollisuuksia investoida oman osaamisensa päivittämiseen tai mahdollisten uranvaihtounelmiensa toteuttamiseen.

Lisäksi digitalisaatio ja robotisaatio vähentävät ihmistyöpanoksen tarvetta tuotantoprosesseissa. Pitkälle automatisoidussa tuotannossa entistä pienempi osuus syntyvästä arvonlisästä menee palkkoihin ja aiempaa suurempi siivu robottien omistajille. Säästämisen ja sijoittamisen kautta saavutettava omistajuus voi siis toimia hyvänä ”hajauttajana” pelkästään palkkatuloihin perustuvan toimeentulon riskejä vastaan.