Pohjois-Amerikkalaisen rautatieyhtiö CSX:n markkina-arvo nousi 9 miljardia (+23%) sinä päivänä, kun markkinoilla liikkui huhu, että Hunter Harrison on ehdolla yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi. Rautatiepiireissä legendaksi noussut Harrison oli viisikymmentä vuotta kestäneen uransa aikana tehnyt ihmeitä kolmessa suuressa rautatieyhtiössä. Aktivisti-sijoittaja ja CSX:n ”suuromistaja” Mantle Ridge oli vakuuttunut, että legendan käsittelyssä yhtiön markkina-arvo lähtisi rakettimaiseen nousuun. Yhtiön hallitusta ”painostettiin” palkkamaan jo eläköitynyt Harrison muhkealla yli 200 miljoonan dollarin kompensaatiopaketilla. Yhdeksän kuukautta myöhemmin yhtiö ilmoitti Harrisonin jäävän sairaslomalle, kaksi päivää myöhemmin hän menehtyi.

Yltääkö tähtijohtaja odotuksiin?

Tähtijohtajia palvotaan. Mitä parempi tarinankertoja sitä suurempi fanilauma. Mutta kannattaako sijoittajan seurata menestyneiden johtajien jalanjäljissä? Jos rahastoyhtiö Fidelityn legendaarista salkunhoitajaa Peter Lynchia on uskominen, niin vastaus on kielteinen. Lynch neuvoo sijoittamaan ”yhtiöihin, joita idiootitkin osaavat johtaa, sillä ennemmin tai myöhemmin idiootti on johdossa”.

Dan Rasmussenin uusi tutkimus osoittaa, että loistavilla ansioluetteloilla ja aikaisemmilla näytöillä varustettujen tähtijohtajien luotsaamien yritysten markkinakehitys ei mitenkään poikkea valtavirrasta. Poikkeuksiakin tietysti löytyy, kuten William Thorndike nostaa hyvin esille kirjassaan ” The Outsiders”. Johtajat, jotka omaavat hyvät allokaatiotaidot eli osaavat kohdistaa liiketoiminnasta syntyvän kassavirran sinne, missä se luo eniten arvoa, pystyvät luomaan yritykselle merkittävää lisäarvoa.

Kaikesta hehkutuksesta huolimatta tähtijohtaja ei välttämättä yllä niihin odotuksiin, joita häneen kohdistuu. Tähtistatukseen oikeuttavat aikaisemmat näytöt voivat olla lopputulema myönteisistä olosuhteista tai onnesta. Tämä ei sulje pois sitä, etteikö tähtijohtaja olisi fiksu tai osaava, päinvastoin. Monet tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että yksilöiden tekemät päätökset ovat kerta kaikkiaan ryhmäpäätöksiä heikompia etenkin monimutkaisissa kysymyksissä, joihin liittyy merkittävää epävarmuutta. James Surowiecki käsittelee tätä aiheitta kirjassa ” The Wisdom of Crowds”.

Mihin sijoittajan kannattaa keskittyä?

Itse uskon, että sijoittajan kannattaa keskittyä tähtijohtajien sijasta esimerkiksi yrityskulttuuriin, organisaatiorakenteeseen ja kannustimiin. Yrityskulttuuri, jossa esiintyy ajatusmallien monimuotoisuutta ja jossa työntekijät tuntevat tekevänsä jotain merkityksellistä, parantaa hyvän pitkäaikaisen menestymisen todennäköisyyttä.

Hajautettu organisaatiorakenne selkeillä tavoitteilla ja valvonnalla luo paremmat edellytykset menestymiselle. Ongelmat ratkotaan siellä missä ne syntyvät ja päätökset tehdään mahdollisimman lähellä asiakasta – eli siellä missä tieto, osaaminen, toimintanopeus ja reagointikyky muuttuneisiin olosuhteisiin ovat kaikkein parasta.

Kannustimet ovat myös tärkeässä roolissa olivatpa ne sitten taloudellisia tai ei-taloudellisia. Vanha sanonta on, että omistaja pitää paremmin huolta omaisuudestaan kuin vuokralainen. Sama pätee myös yritysmaailmaan.

Nämä edellä mainitut ovat tietysti pehmeitä arvoja, joita on vaikeita mitata. Mutta esimerkiksi lukemalla vuosikertomuksista toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan katsaukset sekä tutustumalla palkitsemisperiaatteisiin saa hyvin käsityksen yrityksen arvoista ja prioriteeteistä. Toisaalta myös yritykset, jotka saavat hyviä arvosanoja työntekijöiltään Glassdoor-palvelussa ovat pärjänneet kilpailijoitaan paremmin.

Keskittymällä mainitsemiini osa-alueisiin sijoittaja löytää itsensä todennäköisemmin paremmasta paikasta kuin seuraamalla sokkona tämän hetken kuuminta tähtijohtajaa.

Johan Hamström on Kauppatieteiden maisteri ja Säästöpankkien Varainhoidon osakesalkunhoitaja. Hamström menestyi parhaana suomalaisena Eurooppa-osakkeiden salkunhoitaja -sarjassa Citywire Nordic Awardseissa 2019. Hamströmin kynästä syntyy monipuolista pohdintaa sijoittamiseen, talouden hallintaan ja vaurastumiseen liittyen.