Sammio
Kaupallinen yhteistyö

Ihmistiede vahvistaa rauhanvälittäjää työssään

Rauhanvälittäjän tehtävä on toimia rajapintana – eräänlaisena käyttöliittymänä – konfliktin osapuolien välillä. Tehtävässä onnistuminen edellyttää rauhanvälittäjältä kykyä ymmärtää osapuolia psykologisina ja kognitiivisina yksilöinä ja ryhminä, joiden toimintaa määrittävät erilaiset tavoitteet, tarpeet, tunteet ja päämäärät. Onnistuneen rauhanprosessin taustalla on luottamus. Miten sitä rakennetaan?

Tärkein yksittäinen tekijä toimivalle rauhanprosessille ja kestävälle rauhalle on luottamus. Luottamus rauhanvälittäjään; luottamus rauhanprosessiin; ja luottamus osapuolien välillä. Rauhanprosesseissa luottamus pitää ansaita, ja se syntyy vain ajan saatossa. Se myös särkyy hetkessä. Ilman sitä kestävää rauhaa on kuitenkin mahdotonta saavuttaa.

Ilman jonkinasteista luottamusta konfliktiosapuolia on vaikea saada ottamaan askeleita kohti rauhaa, sillä nämä askeleet ovat aina riskejä. Mitä suurempi riski toiminnalla on, sitä suurempaa luottamusta se edellyttää. Aseistariisunnan kaltainen prosessi on valtava riski osapuolen kannalta, eikä siihen ryhdytä ilman luottamusta prosessin lopputuloksen oikeudenmukaisuuteen ja pelisääntöihin.

Luottamus on kognitiivinen ilmiö

Mitä luottamus on? Tyhjentävää määritelmää on vaikea muodostaa. Syykin on selvä: konkreettinen luottamus on synteettinen arvostelma, jossa yhdistyy useita erilaisia tekijöitä eri tapauksissa ja tilanteissa. Siihen liittyy kulttuurisia, kontekstuaalisia, historiallisia, sosiaalisia, yksilöllisiä, psykologisia, kognitiivisia — jopa neurobiologisia vaikutteita.

Yhteistä luottamuksen eri ilmentymille on sen psyykkinen luonne: luottamus on viime kädessä aina yksilöllinen kokemus. Näin ollen siihen voi soveltaa psykologisia ja kognitiivisia käsitteitä ja tietoa. Kognition avulla yksilöt arvioivat ja esittävät asioita ja tapahtumia itselleen ja muodostavat niistä arvostelmia. Kognitio sitoo aistihavaintoja, tunteita, tietoa ja toimintaa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi tuottaen esimerkiksi luottamuksen kaltaisia synteettisiä arvostelmia. Luottamus on aina eri tekijöiden yhdistelmä, joten sitä täytyy rakentaa useasta näkökulmasta yhtä aikaa. Kaksi keskeistä tekijää ovat tunteet ja järkisyyt.

Miksi ihminen luottaa?

Luottamus perustuu tunteisiin ja järkisyihin. Koska ihmisen ajattelussa eri puolet yhdistyvät, täytyy kaikkia edistää. Taitava rauhanvälittäjä luo tilanteita, joissa sekä emotionaalinen ja sosiaalinen että rationaalinen luottamus osapuolien välillä voi alkaa juurtumaan.

Esimerkiksi dialogitapaamiset eivät ole vain neuvotteluhuoneessa tapahtuvia teknisiä keskusteluja, vaan rauhanvälittäjän rooli laajenee myös kahvitauoille, illallisille ja muihin arkisempiin sosiaalisiin tilanteisiin. Osittain rauhanvälittäjän tehtävä on mahdollistaa inhimillistä vuorovaikutusta, joka luo pohjaa sosiaaliselle ja emotionaaliselle luottamukselle.

Luottamuksen rationaalinen osa rakennetaan eri tavalla. Osapuolien välille tarvitaan jaettu historia sitoumuksista ja pienistä tai suurista toimista, joiden summa johtaa järkisyihin perustuvaan luottamukseen. Pienillä mutta onnistuneilla osaratkaisuilla voi olla pintapuoltaan syvempi rooli. Niiden toimeenpano luo pohjan vaikeampien kysymysten ratkaisemiselle.

Parhaisiin tuloksiin päästään, kun luottamusta rakennetaan molempia ulottuvuuksia silmällä pitäen. Rauhanvälittäjältä tämä vaatii huolellista suunnittelua, inhimillisen ajattelun ymmärrystä sekä herkkyyttä reagoida tilanteisiin niiden vaatimalla tavalla.

Luottamusta vaaditaan laajemmin kuin vain osapuolten välille

Luottamusta täytyy vaalia myös suhteessa rauhanvälittäjään ja rauhanprosessiin.

Osapuolien luottamus rauhanvälittäjään syntyy muun muassa tämän suorapuheisuuden, avoimuuden, tasapuolisuuden ja pätevyyden kautta. Myös maine ja ennakko-odotukset ratkaisevat. CMI:n työ perustuukin merkittäviltä osin maineeseen puolueettomana ja rehellisenä toimijana. Perusteltu luottamus rauhanvälittäjään ja hänen edustamaan organisaatioon on ankkuri rauhanprosessille, joka parhaimmillaan tarjoaa turvallisen sataman syvän epäluottamuksen ja epävarmuuden määrittämälle konfliktille.

Esimerkit osoittavat, että ammattitaitoinen konfliktinratkaisu vaatii tekijöiltään monitieteistä ja -taitoista osaamista. Pelkkä poliittinen- tai konfliktianalyysi ei riitä: vaaditaan sosiaalisia ja psykologisia taitoja, joiden avulla osapuolien luottamus saavutetaan ja ylläpidetään. Työ helpottuu, kun siihen sovelletaan tieteellistä tietoa inhimillisen ajattelun toimintaperiaatteista.

comments powered by Disqus KommentoiNäytä keskustelu