Kahdeksan vuotta sitten juuri ennen eduskuntavaaleja sain tarjouksen siirtyä työskentelemään energia-alalle. Sain tulevalta työnantajalta tuhdin paketin alan toimintaympäristöstä ja sen tulevaisuudennäkymistä.

Helmikuussa 2011 tehtiin sähkön kulutusennätys 14 900 MW. Omasta tuotannosta saatiin 12 000 MW ja loppuosa tuotiin Venäjältä ja Ruotsista. Tuolloin odoteltiin kovasti, että Olkiluoto kolmonen valmistuisi, jotta Suomi ei olisi niin riippuvainen pakkashuippujen aikaan tuontisähköstä.

Nyt maanantaina 28.1. tehtiin tämän talven kulutusennätys. Aamulla kahdeksan jälkeen sähköä kulutettiin 14 600 MW. Nyt omasta tuotannosta saatiin 11 000 MW ja Ruotsista ja Venäjältä tuotiin tuo puuttuva 3 600 MW. Nyt vain odotellaan, että Olkiluoto kolmonen valmistuisi, jotta Suomi ei olisi niin riippuvainen pakkashuippujen aikaan tuontisähköstä.

Toki yksi selkeä muutos Suomen sähköjärjestelmän tilassa on. Kahdeksan vuotta sitten kovimman kulutuksen aikaan Suomella oli liki 2000 MW:n verran varakapasiteettia lauhdevoimaloissa. Ei ole enää. Nyt luotamme siirtoyhteyksiin ja tuuleen. Jo maanantaina tuulikin hyvin ja tuulisähköä saatiin 1300 MW. Toki pari päivää aikaisemmin luku oli kipakimman pakkasen aikaan 100 MW.

Kaukolämmön asema on Suomessa yhtä vankka kuin se oli 8 vuotta sitten. Yhteistuotannon osuus sähköntuotannossa on meillä erittäin merkittävä. Kaukolämmön ohessa syntyi huippukulutusaikaan runsaat 3 000 MW sähköä ja teollisuuden yhteistuotannossa noin 1 700 MW. Tuo sähkö syntyy puulla, kivihiilellä ja turpeella.

Kuluneen viikon aikaan Vapo on ajanut asiakkailleen turvetta noin 50 000 MWh:n verran joka päivä. Vapon osuus markkinoista lienee noin puolet, joten kylmimpinä vuorokausina turvetta on tarvittu lämmön ja sähkön tuotantoon 100 000 MWh:n verran. Onko se paljon vai vähän? Lämpöä ja sähköä ei pitäisi suoraan verrata, mutta jonkunlaisen mittatikun saa vaikkapa Loviisan ydinvoimalasta, jonka kaksi reaktoria tekevät sähköä 1000 MW.n teholla, eli vuorokaudessa 24 000 MWh. Turpeesta saatavan energian korvaamiseksi tarvittaisiin laskennallisesti lisää neljä Loviisan 1000 MW:n laitosta. Kivihiilen korvaamiseksi tarvittaisiin vielä kuusi kahden reaktorin laitosta lisää. Sähköä pystyy tuomaan, mutta lämpö on hankalampi paikka. Ainakin puuta menee paljon. Tai kaasua tai jotain muuta poltettavaa.

Suomessa on päätetty luopua kivihiilestä 2029 ja innokkaimmat haluavat luopua turpeesta ja kannoista 2025. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla, millä tuo puuttuva sähkö ja lämpö tuolloin tehdään. Olkiluoto tuo tuohon sähköä lisää vajaan kahden Loviisallisen verran. Kuinka paljon tarvitaan jotain muuta, riippuu tuulista ja siitä kuinka paljon yhteistuotantoa häviää.

Ja samaan hengenvetoon on sanottava, että totta kai polttamista ja päästöjä on vähennettävä. Mutta on myös turvattava suomalaisten lämmön ja sähkön saanti. Joko uudella varmalla päästöttömällä tuotannolla tai varmoilla siirtoyhteyksillä. Suomessa on huolehdittava talvella sekä sähkön että lämmön tuotannosta.

Saksa ilmoitti juuri, että se pyrkii eroon 45 000 MW:n ruskohiilitehosta vuoteen 2038. Sitä ei ole vielä ratkaistu, millä kapasiteetti korvataan. Laskennallisesti tuo kapasiteetti on reilut 28 Olkiluoto kolmosta.

Nämä esimerkit ovat vain suuntaa antavia, mutta kertovat haasteen suuruuden kylmimpinä aikoina. Ehdottomat aikarajat eivät toimi ilman uusia ratkaisuja. Ja pahimmillaan ehdottomat aikarajat voivat maksaa järjettömiä summia suoraan investointeina tai seurannaisvaikutuksina puunjalostusteollisuudelle, jos turpeen, kivihiilen ja kantojen poltto korvataan ainespuun poltolla. Joka tapauksessa kuusi vuotta on mahdoton aikaikkuna. Ja kahdeksaan vuoteen suuri muutos vaatii ihmeen.