Vaalit ovat politiikan suola ja epäjatkuvuuskohta; vallanpitäjien pelkäämä ja haastajien kiihkeästi odottama mahdollisuus muuttaa voimasuhteet.

Suomea on hallittu koko kauden istuneiden enemmistöhallitusten voimin jo yli 30 vuoden ajan. Tänä aikana hallitusohjelmien merkitys on kasvanut ja niistä on tullut - yhdessä julkisen talouden suunnitelman kanssa - keskeinen hallituksia koossa pitävä liima. Pääministerit ja pienemmät hallituspuolueet ovat vaihtuneet monta kertaa kesken kauden, mutta hallitusohjelmat ovat kestäneet. Hallitusohjelman ulkopuolelta on huomattavan vaikea tuoda merkittäviä uusia avauksia keskusteluun, niin kuin esimerkiksi useiden tahojen ajaman perhevapaauudistuksen lykkääntyminen tällä vaalikaudella osoitti.

Vaalivuosina tilanne on avoimempi: puolueet etsivät aktiivisesti uusia linjauksia, joilla ne voisivat edistää omaa aatettaan ja menestyä vaaleissa. Valmistelutyötä tehdään puolueiden eduskuntaryhmissä, työryhmissä ja epävirallisissa verkostoissa, kussakin puolueessa sen oman organisaatiokulttuurin mukaisesti.

Vuosi on 2019 on suomalaisen politiikan supervuosi. Eduskuntavaalit, Euroopan parlamentin vaalit ja hallituksen suunnitelman mukaan pidettävät maakuntavaalit muodostavat varsinaisen vaalisuman. Triplavaalit käyvät puolueiden kukkaroille kalliiksi ja niiden kampanjaväelle raskaiksi, mutta ovat samalla harvinainen vallan uusjaon hetki Suomessa.

Juna on jo lähdössä

Alkuvuoden vaaleihin – erityisesti eduskuntavaaleihin – valmistautuminen on jo kovassa käynnissä puolueissa, järjestöissä ja useissa yrityksissä. Siinä missä useimpien puolueiden ohjelmat vahvistetaan vasta alkuvuoden aikana, muun muassa elinkeinoelämän järjestöt ovat lyöneet päätavoitteensa lukkoon jo syksyllä.

Puolueet valmistelevat julkisten vaaliohjelmien lisäksi myös tavoitteitaan mahdollisiin hallitusneuvotteluihin. Siinä missä vaaliohjelmat ovat julkisia, hallitusohjelmatavoitteet eivät pääsääntöisesti ainakaan yksityiskohtiensa osalta sitä ole. Useissa tapauksissa hallitusohjelmatavoitteiden kirjoittaminen tapahtuu vaaliohjelmaa suppeamman poliitikko-, asiantuntija- ja avustajajoukon valmistelussa.

Puolueiden tavoitteisiin vaikuttamisessa ei ole yhtä oikeaa keinoa. Asiasta, tahosta ja puolueesta riippuen käytössä on koko vaikuttajaviestinnän kirjo: julkinen keskustelu, selvitykset ja raportit, puolestapuhujat, sosiaalinen media sekä keskustelut päättäjien, avustajien, virkamiesten ja muiden sidosryhmien kanssa.

Viestintä on tunnetusti vuorovaikutusta. Keskustelukumppanin tunteminen ja ymmärtäminen on kaiken a ja o. Oman viestin ja omien tavoitteiden tuuttaaminen ja toistaminen samoilla sanankäänteillä tilanteesta ja kanavasta toiseen johtaa harvoin suotuisaan lopputulokseen. Olennaista on, mitä yhteistä tavoitteissa voisi olla asianosaisen päättäjän tavoitteiden kanssa esim. talous- ja työllisyys- tai ympäristövaikutusten kautta ja myös mitä mahdollista haittaa hän saattaisi tavoitteessa nähdä. Itsekriittisyys on myös tarpeen: jos organisaatiota ei pidetä jossain kysymyksessä uskottavana toimijana ja keskustelijana, on syytä joko pyrkiä muuttamaan tätä mielikuvaa ajoissa ennalta käsin tai etsiä toisia puolestapuhujia.

Ratkaisut tehdään kalkkiviivoilla

Vaikka vaalien ja hallitusneuvottelujen asetelmat rakentuvat pitkälti etukäteen, merkittävimmät päätökset tehdään kuitenkin muutaman viikon aikana neuvottelupöydässä. Sen tapahtumien seuraaminen on ratkaisevaa myös yrityksien ja järjestöjen kannalta.

Vuonna 2015 Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kokoaminen poikkesi usealla tavalla aiemmista prosesseista. Sipilä teki vaalituloksen pohjalta johtopäätöksen, että Perussuomalaiset on saatava hallitukseen ja kävi näiden kanssa kahdenväliset neuvottelut muutamista kipukysymyksistä ennen kahden muun suuren puolueen – Kokoomuksen ja SDP:n – kilpailuttamista keskenään.

Hallitusohjelman muodolta Sipilä tavoitteli Sitrassa ja valtioneuvoston kansliassa valmistellun mallin mukaisesti strategista ohjelmaa, joka konkretisoituu toimintasuunnitelman ja kärkihankkeiden kautta. Tavoitteena oli, ettei kaikki keinoja ja yksityiskohtia tarvitsisi lyödä lukkoon kerralla. Sipilän vetämiin neuvotteluihin kutsuttiin huomattavasti vähemmän virkakoneiston ulkopuolisia asiantuntijoita kuin aiemmin oli tehty tai niin kuin HS uutisoi 8.5.2015: ”Lobbarit häädettiin hallitusneuvottelujen pitopaikasta.”

On pitkälti tulevan hallitustunnustelijan käsissä, missä määrin Sipilän luomaa mallia jatketaan ensi kerralla vai palataanko laveampien hallitusohjelmien tielle, jossa ”selvitetään” ja ”edistetään” suurta määrää hankkeita. Vuonna 2019 neuvottelupöytään tuo kiireen tuntua myös lähestyvä EU-puheenjohtajakausi.

Monipuoluehallituksien kokoaminen on aina sarja kompromisseja. Taloudellisesta ja poliittisesta tilanteesta riippuen hallituksille voi löytyä yhteinen missio, mutta parhaimmassakin tapauksessa hallituspuolueiden tavoitteet risteävät monessa kysymyksessä. Asian X ajamisesta tai vastustamisesta saatetaan luopua, jos vastineeksi asia Y toteutuu. Jo sovituksi luultuun asiaan saatetaan vielä palata, jos jokin toinen kysymys jumiutuu. Hallitustunnustelijan ja hänen joukkojensa vastuulla on varmistaa, ettei hallitusohjelman kokonaisuus hajoa tällaisten kompromissien tuloksena päämäärättömäksi.

Yritysten ja järjestöjen kannalta tämä tarkoittaa, ettei onnistumiseen – tai epäonnistumiseen – pidä tuudittautua ennen kuin vertauskuvallisesti puhuen valkoinen savu nousee Smolnan tai Säätytalon savupiipusta.

Lauri Tierala Osakas, johtava neuvonantaja +358 40 841 71 41 lauri.tierala@milttonnetworks.fi

Miltton Networks Oy Kaisaniemenkatu 6 A, FI-00100 Helsinki Tel: +358 9 6818 700, Fax: +358 9 6818 7050 www.miltton.fi