Uudet palveluliiketoimintamallit ovat teoriassa hyviä, ja myös käytännössä, jos edellytykset niiden kannattavuudelle ja skaalautumiselle ovat kohdillaan.
Osallistuin kevättalvella YK:n ympäristöohjelman Unepin ja Unecen järjestämään seminaariin. Pyynnöstä pidin esityksen sellaisista suomalaisista palveluliiketoimintamalleista, jotka soveltuvat YK:n kestävän kehityksen tavoitteeseen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi (SDg 13).
Yksi parhaista esimerkeistä on lämpöyrittäjyys. Konsepti, joka kehitettiin jo 90-luvulla, oli kiertotalouden ytimessä jo kauan ennen kuin se oli kenenkään huulilla. Palvelumalli on loistava esimerkki kestävästä kehityksestä monella tapaa; sillä pääsee helposti öljystä eroon ja hiilidioksidipäästöt vähenevät roimasti bioenergiaan siirryttäessä. Malli työllistää maaseudulla ja haja-asutusalueilla, mikä puolestaan lisää hyvinvointia ja elinvoimaisuutta.
Olennainen osa kiertotaloutta ovat juuri uudet liiketoimintamallit. Kokeilut ja pilotit ovat hyvä keino testata, miten teoreettiset konseptit voisivat toimia osana arvoketjua. Tällöin olemme vielä kaukana siitä, että mallit toisivat oleellisen ratkaisun tarvittavaan systeemiseen muutokseen. Muutos edellyttää puolestaan pitkäjänteistä, ja joskus aika näkymätöntä, työtä palvelumallien skaalautumisen edistämisessä. On tärkeä muistaa, että muutos syntyy harvoin vuodessa parissa tai edes yhden hallituskauden aikana. Lämpöyrittäjyyden kehittäminen ja edistäminen on esimerkki pitkäjänteisestä edistämistyöstä useamman kumppaniorganisaation yhteistyönä. Uusiakin konsepteja tarvitaan, mutta jo hyväksi todettujen monistettavuus vaatii sitoutuneisuutta ja tukea valtiolta. Laajasti hankkeistetun toiminnan haaste on juuri skaalautumisen varmistamisessa. Pahimmassa tapauksessa pyörä keksitään uudestaan valtion rahoituksella ja kokonaisuuksien ymmärrys jää puolitiehen.
Äskettäin julkaistun POLKU-raportin mukaan Suomen kestävän kehityksen toiminnan suurimmat haasteet liittyvät ilmastonmuutokseen, kestämättömään kulutukseen sekä yhteiskunnan eriarvoisuuteen. Nämä ovat myös toisiinsa linkitettäviä. Uusien palvelumallien ja uudenlaisten arvoketjujen, tai niin sanottujen ekosysteemien kehittämisessä olisi tärkeä huomioida kestävä kehitys laajemmin. Motivassa teemme työtä sen eteen, että ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys tukevat toinen toisiaan. Yhdistämällä eri politiikkatavoitteita on mahdollista saavuttaa kokonaisuuden kannalta optimaalisia ratkaisuja. Suomena meidän kannattaa olla edelläkävijöitä reilun ja osallistavan kiertotalouden toteuttamisessa. Tähän tarvitsemme sekä uusia oppeja kokeilujen avulla että hyvien, laajempaa muutosta mahdollistavien toimintamallien edistämistä. Rahoitusta pitäisi suunnata koordinoidusti välttäen päällekkäisyyksiä ja edellyttäen osaamisverkostoihin osallistumista sekä vaikuttavuuden arvioimista. Olemassa olevien valtakunnan tasolla johdettujen verkostojen ja tiedonjakoalustojen merkitystä ei saa unohtaa. Päinvastoin näitä on vahvistettava ja kehitettävä entisestään.