Valtio ei ole liikeyritys. Sen tehtävä on luoda ja varmistaa toimintaympäristö, jossa yrityksillä on tasapuoliset, investointeihin ja kilpailuun kannustavat mahdollisuudet kehittää liiketoimintaansa markkinaehtoisesti. Silloin koko yhteiskunta hyötyy.

Telealan monopoli murtui reilu kolmekymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen alan rakenteita on raivattu ja toimintatapoja muutettu niin, että avainsana on nyt markkinaehtoisuus. Toimivan kilpailun tuloksena ovat kattavat, korkealaatuiset viestintäverkot ja monipuoliset palvelut, joita pääsemme edullisesti käyttämään.

Kilpailu telealalla on kovaa, ja niin sen kuuluu avoimella markkinalla ollakin. Markkinoiden kehityksen kannalta keskeisiä ovat riittävän eritasoiset ja -kokoiset kirittäjät. Haastajien puute sen sijaan näivettää minkä tahansa toimialan.

Markkinaehtoisuus tarkoittaa kilpailun lisäksi sitä, että julkishallinnon ja yksityisen toiminnan roolit pidetään selkeinä: valtio ja kunnat ovat toimintojen mahdollistajia ja yritykset niiden toteuttajia. Julkinen sektori ei saa ryhtyä markkinahäiriköksi millään alalla, jolla tervettä kaupallista toimintaa on olemassa.

Kolme tietotekniikka-alan esimerkkiä, joissa valtion ja kuntien rooli puhuttaa:

  1. Suomen laadukkaat viestintäverkot ovat rakentuneet markkinaehtoisesti ja kysyntävetoisesti. Samalla viestintäpalveluiden hinnat ovat laskeneet. Julkisella rahoituksella tehty tai tuettu rakentaminen rikkoo toimivan kilpailuasetelman ja on keinotekoinen tapa lisätä kiinteän valokuidun rakentamista. Valtion tehtävä on varmistaa yhtäläiset verkkojen rakentamisehdot ja kasvattaa nopeiden yhteyksien kysyntää esimerkiksi sähköistämällä julkiset palvelut. Kysyntää voi kasvattaa myös osoittamalla tukea kiinteän laajakaistan hankkijalle, esimerkiksi nostamalla kotitalousvähennyksen ylärajaa ja laajentamalla se koskemaan myös oman pihan ulkopuolisia kaivuutöitä. Valtio ei ole verkkorakentaja.
  2. Hankintalain joustamattomuus ohjaa kuntia ja valtiota hankkimaan ict-palvelut omien yhtiöidensä kautta. Kuntien Tiera ja Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori ovat merkittäviä ict-palvelujen tuottajia. Valtio ja kunnat voisivat kuitenkin ostaa kaiken tarvitsemansa avoimilta markkinoilta, jossa kilpailu pitää huolen paitsi palveluiden hintatasosta, myös niiden teknisestä kehittymisestä. Julkisen sektorin hankintaosaamista pitää kehittää in house -toiminnan sijaan. Kilpailutukset tulee pilkkoa pienempiin osiin aina, kun se on tarkoituksenmukaista. Tällöin myös pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät ottamaan niihin osaa.
  3. Valtio haluaa myös ottaa haltuunsa sähköisen tunnistautumisen markkinaa. Kaksi aiempaa valtiovetoista yritystä on karahtanut kiville. Muistona niistä on kymmenien miljoonien hintalappu, mutta ei toimivaa tunnistusvälinettä.

Olemassa olevan markkinan kehittäminen ja pelisääntöjen sopiminen, vaikka lainsäädännön avulla, ovat valtion kannalta kestävämpi ratkaisu kuin oman tunnistusvälineen rakentaminen. Sähköisen tunnistamisen osalta markkinat ovat olemassa, ne eivät vaan toimi riittävän hyvin ‒ vielä.

Valtion tai kuntien ei kannata omistaa muuta kuin sellaista yritysvarallisuutta, johon liittyy ilmeinen strateginen intressi. Ict-palveluiden tuottaminen ei tällainen ole. Nykyisessä laajuudessaan julkisen sektorin oma liiketoiminta syrjäyttää yksityistä yritteliäisyyttä ja alentaa näin koko talouden suorituskykyä.

Valtio pysyköön lestissään ja antakoon elinkeinoelämälle kannustavan ja tasapuolisen toimintaympäristön, jossa se voi innovoida ja tuottaa tulevaisuuden palveluita.

Digitaalinen Suomi ja sen ratkaisut ovat esillä myös kevään FiCom Forumissa Marina Congress Centerissä 13.5.2019.