Suomi on heinäkuusta alkaen Euroopan unionin puheenjohtajamaa. Nyt vetovastuu on Romanialla, ja Suomen jälkeen Kroatialla. Euroopan digitilastoista Suomi löytyy poikkeuksetta kärkisijoilta, kun taas Kroatia ja varsinkin Romania hänniltä. Euroopan unionin iso haaste on, että valtiot ovat digitaalisessa kehityksessä kovin eri vaiheissa.

Euroopan Piilaaksoa ei tänne - kauniista ajatuksista huolimatta - ole syntynyt. Ja kun omaa bisnestä ei ole, houkutus estää muiden liiketoimintaa kasvaa. Samaan aikaan protektionistinen kauppapolitiikka nostaa monessa jäsenmaassa kannatustaan, ja paine säädellä EU:n ulkopuolisia toimijoita lisääntyy. Alustatalouden globaaleja vaikutuksia sääntelevän normiston laatiminen on kuitenkin hyvin hankalaa; varsinkaan niin, ettei samalla tee hallaa oman talousalueen kehitykselle.

Parhaiden pitää johtaa

Suomen on otettava aktiivisempi rooli EU:n digitaalisen sisämarkkinan edistämisessä. Teknologisen kehityksen ja sähköisten palveluiden kehittämisen kannalta Suomen syrjäinen sijainti on merkityksetön. Meillä on tasavahvat mahdollisuudet olla EU:n veturi ja saada kaikki hyödyt irti toimivista sisämarkkinoista.

Edelläkävijämaiden pitää yhdessä rakentaa Eurooppaan toimintaympäristö, jossa innovaatiohubit lopulta syntyvät. Tämä vaatii merkittävää panostusta osaamiseen ja tutkimukseen, mutta myös yhteisen sisämarkkinan esteiden raivaamista luoden teknologianeutraalia ja ennakoivaa lainsäädäntöä. EU:n pitää kyetä luomaan yhteiset pelisäännöt muun muassa tekoälyn etiikan ja oman datan hallinnan kasvattamiseksi.

EI huonolle lainsäädännölle

Viimeisen vuoden aikana kiire säännellä digitaloutta on kasvanut. Lainsäädäntöhankkeita edistetään kuitenkin keskeneräisinä ja vailla vaikutusarvioita. Hankkeiden tavoitteet ovat useimmiten erittäin kannatettavia, mutta lopputulos ei edistä tavoitteiden toteutumista.

Digiveron valmistelu on hyvä esimerkki siitä, miten huonosti valmisteltuja asioita viedään eteenpäin niiden vaikutuksia sen enempää arvioimatta. Digiveron kaltainen uudistus on niin merkittävä, että se kannattaa laatia harkiten ja hankkia sen tueksi mahdollisimman laaja, EU:ta suurempi yhteisymmärrys. OECD laatii parhaillaan omaa digiveromalliaan. EU:n pitää ilman muuta tehdä digiveroratkaisunsa vasta OECD:n esityksen jälkeen.

Brysselistä tulee lainsääntöömme jatkuvasti uusia pykäliä, joten kaikki turhat kotimaiset Suomi-lisät on karsittava. Myös veropolitiikalla on pidettävä huoli suomalaisesta kilpailukyvystä. Esimerkiksi palvelinkeskusten sähkövero on pienille palvelinkeskuksille Suomessa 45-kertainen Ruotsiin verrattuna.

Muiden kampittaminen ei synnytä uutta

Yksi kyseenalainen EU-hanke on tekijänoikeusdirektiivi. Sen tavoite oli yhtenäistää tekijänoikeuslainsäädäntöä eri EU-maissa, mutta hankkeen varsinainen kärki on suunnattu amerikkalaisten alustoiden toiminnan rajoittamiseen.

Direktiivin kannattajien tulevaisuuskuvissa EU-maissa on omat, Euroopassa innovoidut ja rakennetut sosiaalisen median kanavat, joita eurooppalaiset kuluttajat pääsääntöisesti käyttävät. Hienoa, jos ja kun eurooppalaisia vaihtoehtoja markkinoille tulee, mutta onko juuri tekijänoikeusdirektiivi keino, jolla kehitystä tuetaan – vai sittenkin hidastetaan? Suomi on monen muun jäsenmaan kanssa suhtautunut esitykseen kriittisesti, mutta Suomen kannan vastainen direktiiviehdotus on edennyt kohti parlamentin lopullista äänestystä.

EU-puheenjohtajakausi on erinomainen tilaisuus tehdä tulevaisuudelle tilaa. Edelläkävijämaana Suomen on otettava johtajan rooli, joka meille luontaisesti kuuluu.

Euroopan digitaalinen tulevaisuus ja Suomen EU-puheenjohtajuuskausi ovat teemana kevään FiCom Forumissa 13.5.2019.