Suomalaiset viettävät televisioruudun äärellä enemmän aikaa kuin koskaan. Digitaalista sisältöä, kuten musiikkia, urheilua, elokuvia, videoita ja pelejä on paljon aiempaa enemmän tarjolla. Myös teleyritykset ovat viime vuosina panostaneet merkittävästi suomalaiseen sisältöön. Niiden panos esimerkiksi tekijänoikeus- ja verkkotallennusmaksuina, ohjelmaostoina ja suorina tilityksinä tekijöille ja tuottajille on vuosittain sata miljoonaa euroa.

Sisältötoimialalle on lisäksi tullut lukuisia uusia kansainvälisiä palveluntarjoajia, ja kilpailu on kiristynyt. On entistäkin tärkeämpää huolehtia siitä, että kotimaisilla toimijoilla ja sisällöillä on mahdollisuus vastata maailmanlaajuiseen kilpailuun.

Oikeudet teosten käyttöön saatava vaivattomasti

Televisio ja radio eivät ole entisellään – niitä ei ajatella niinkään fyysisinä laitteina, vaan sisältöinä, jotka ovat katseltavissa ja kuunneltavissa missä ja milloin tahansa, vaikkapa puhelimella. Ennen kun pääsemme nauttimaan esimerkiksi kotimaisesta televisiosarjasta, on sen tekemiseen osallistunut suuri joukko ammattilaisia, joille luonnollisesti kuuluu työstään tekijänoikeuskorvaus.

Jotta katsojille voidaan tarjota kiinnostavaa sisältöä, tulee myös tekijänoikeuksien markkinan toimia: palveluntarjoajien tarpeita vastaavia oikeuksia pitää olla saatavilla kohtuullisilla hinnoilla ja ehdoilla, ja sisältöjen käytöstä pitää pystyä sopimaan suoraan niiden tuottajien kanssa.

Yhteiskunnan on lainsäädännöllä edistettävä sellaisia rakenteita ja toimintatapoja, jotka edistävät koko sisältöalan markkinaehtoista kasvua. Siitä hyötyvät kaikki.

Säädellään rakenteita, ei tekniikkaa

Sekä EU:n että kotimaan tekijänoikeussääntelyn tulee olla selkeää, tasapainoista ja siinä pitää pyrkiä yleiseen, toimivia markkinarakenteita luovaan sääntelyyn, jossa otetaan huomioon eri osapuolten intressit. Lainsäädäntöä ei saa tehdä tietyn tekniikan tai toimintatavan erityistarpeisiin, eikä lähetystekniikka saa vaikuttaa myöskään oikeudelliseen kohteluun tai sisällöstä maksettaviin tekijänoikeuskorvauksiin. Kuluttajallekaan ei ole merkitystä sillä, millaisella tekniikalla sisältö hänen saatavilleen tulee, vaan pääasia on kiinnostavan ja laadukkaan sisällön saatavuus.

Kaikkien immateriaalioikeuksien valmistelu ja käytännön hallinto tulisi keskittää yhteen paikkaan. Tämän toteutumiseksi ja sisältöalan kasvun tukemiseksi eri ministeriöiden yhteistä koordinaatiota tulee lisätä.

Huono lainsäädäntö voi tyrehdyttää digikehityksen

Kaiken sääntelyn kokonaisvaikutuksia tulee arvioida horisontaalisesti eikä pelkästään yhden sektorin, sen osan tai yksittäisen artiklan kautta. Liiallinen ja epäselvä sääntely voi pahimmillaan luoda merkittäviä esteitä koko Euroopan digitalisaatiokehitykselle ja kilpailukyvylle.

Tästä esimerkkinä on EU:n tekijänoikeusdirektiivi ja sen heijastusvaikutukset digikehitykselle. Suomi vastusti direktiivin hyväksymistä, mutta jäi vähemmistöön. Vaikka tekijänoikeusdirektiivi sisältää useita hyvin ongelmallisia artikloita, se on edennyt parlamentin täysistunnon käsittelyyn.

Europarlamentaarikot äänestävät direktiivin kohtalosta vielä maaliskuussa. Toivottavasti suomalaiset euroedustajat ottavat huomioon Suomen direktiiviä vastustavan kannan ja siihen johtaneet asiantuntijalausunnot äänestäessään asiasta täysistunnossa.

Keskustelu tekijänoikeuspolitiikasta jatkuu FiCom Forumissa 13.5.2019. Seminaarissa kysytään, rikkooko EU:n tekijänoikeusdirektiivi internetin.