Poliisin suusta kuultuna olemme oppineet, että halvempaa on ennaltaehkäistä rikos, kuin ratkaista se raskaan tutkinnan kautta. Aivan samaa pätee terveydenhuoltoon. Kustannustehokkainta on tunnistaa terveysongelmat mahdollisimman varhain, ohjata itsehoitoa asiantuntevasti ja varmistaa, että lääkehoidot onnistuvat tavoitteensa mukaisesti.

Tehokkaamman kansanterveystyön tueksi meillä on jo maanlaajuinen verkosto terveydenhuollon ammattilaisia, joiden osaamista voitaisiin hyödyntää huomattavasti nykyistä enemmän – apteekin ammattilaiset.

Apteekin perustehtävä kokonaisuudessaan – lääkehoidon onnistumisen tukeminen, itsehoidon tukeminen neuvonnalla ja sairastumista ennaltaehkäisevä neuvonta - olisikin syytä kirjata lakiin. Ennaltaehkäisevää osaamista elintapa-, terveys- ja liikuntaneuvonnassa on kertynyt huomattavasti jo tehdyn työn pohjalta.

Apteekit ovat Suomen käytetyin terveydenhuollon lähipalvelu.

Apteekkeihin tehdään vuosittain noin 60 miljoonaa asiakaskäyntiä, kun käyntien määrä muussa terveydenhuollossa yhteen laskettuna jää alle 35 miljoonan. Apteekki on käytännössä ainoa matalan kynnyksen asioimispiste, jossa asiakas voi keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa aikaa varaamatta.

Vuonna 2015 valmistuneen asiantuntija-arvion mukaan apteekkien neuvonta säästää noin miljardi euroa muualla terveydenhuollosta (PwC 2015) joka vuosi.

Säästö syntyy ensisijaisesti siitä, että itsehoidon neuvonnalla pystytään vähentämään perusterveydenhuollon lääkärikäyntejä.

Apteekin farmaseuttisen henkilökunnan perustyöhön kuuluu arvioida, voidaanko oireet hoitaa itsehoidon keinoin vai onko syytä konsultoida lääkäriä. Ohjaamalla kansalaiset aiempaa pontevammin kysymään ensin apteekista neuvoa, voidaan turhat käynnit lääkärissä välttää.

Itsehoidon neuvonnan lisäksi apteekilla voisi olla nykyistä merkittävämpi rooli myös lääkärin määräämien lääkehoitojen onnistumisen ja seurannan tukemisessa.

Jos tiedonkulkua lääkärin ja apteekin välillä kehitetään niin, että lääkehoidon tavoite on myös apteekin tiedossa, apteekki voi auttaa hoidon seurannassa esimerkiksi kirjaamalla – potilaan suostumuksella – tietoja mittausarvoista potilaan noutaessa seuraavaa lääkeannostaan. Apteekin kirjaama tieto toimii lääkärille informaationa hoidon toteutumisesta, kun hän seuraavan kerran tapaa potilaan.

Vastaavasti apteekista voidaan myös ohjeistaa potilasta hakeutumaan lääkärille riittävän ajoissa, mikäli hoidolle asetettu tavoite ei ole toteutumassa tai mikäli potilaalla on hoitoon liittyviä ongelmia.

Monilääkittyjen potilaiden osalta Suomeen on syytä luoda kansalliset kriteerit, joiden perusteella monilääkitty olisi oikeutettu lääkehoidon arviointiin.

On osoitettu, että monilääkittyjen potilaiden lääkehoitoa rationalisoimalla voidaan ehkäistä lääkkeiden yhteisvaikutuksia sekä parantaa lääkitysturvallisuutta. Lisäksi lääkkeiden koneellista annosjakelua voidaan hyödyntää hoidon onnistumisen tukena.

Miksi lääkehoitojen onnistumisen tukeminen on niin merkittävä asia ihan kaikkien kannalta?Jo ihan siitä syystä, että tällä hetkellä lääkekorvausmenot ovat karkeasti noin 1,4 miljardia euroa vuodessa. WHO:n arvioiden mukaan pitkäaikaisista lääkehoidoista kuitenkin vain noin puolet onnistuu tavoitteensa mukaisesti. On paitsi inhimillisestä, mutta myös kansantaloudellisesta näkökulmasta välttämätöntä, että hoidoista entistä isompi osa onnistuu.

Epäonnistumisten taustalla on kuitenkin usein hyvin maanläheisiä syitä; lääke otetaan väärin, kuuri keskeytyy ilman hoidollista perustetta, samanaikaisesti käytetään toistensa vaikutuksia heikentäviä valmisteita tai annostelu on väärä. Esimerkiksi näihin kaikkiin syihin päästäisiin helposti käsiksi asiantuntevan neuvonnan, erilaisten lääkityksen tarkistuspalveluiden ja moniammatillisen yhteistyön avulla.

Huippuluokan farmaseuttinen osaaminen kannattaa integroida yhä tiiviimmin osaksi sosiaali- ja terveydenhuoltoamme – muuhun meillä ei ole varaa.