Huomio kohdistuu useimmiten yksittäisten apteekkien talouteen, joten on paikallaan tarkastella apteekkeja vaihteeksi makrotaloudellisesta näkökulmasta.
Mikä merkitys apteekkitoiminnalla on kansantaloudessa? Toimiiko sääntely veronmaksajan ja kuluttajan eduksi? Näitä kysymyksiä heitetään ilmaan osana apteekkialaa koskevaa keskustelua. Voidakseen vastata näihin kysymyksiin, on ymmärrettävä kokonaisuus.
Apteekkien vuotuinen verollinen lääkemyynti on noin 2,5 miljardia euroa, josta reseptilääkkeiden osuus on noin 2,1 miljardia. Kela maksaa noin 1,4 miljardia euroa lääkekorvauksina lääkkeiden käyttäjille. Yksittäisen lääkkeen käyttäjän maksuosuutta on viime vuosina lisätty vuotuisella 50 euron alkuomavastuulla ja toisaalta sitä rajoittaa 572 euron vuotuinen lääkekatto.
RESEPTILÄÄKKEIDEN HINTOJEN pitämiseksi kohtuullisina ja lääkekorvausten kasvun hillitsemiseksi lääkkeiden hintoja säädellään monin tavoin. Lääkeyritykset voivat asettaa lääkkeen tukkuhinnan vapaasti ainoastaan lääkekorvausjärjestelmän ulkopuolella oleville lääkkeille, eli lääkkeille, joista Kela ei maksa korvauksia.
Apteekit eivät päätä lääkkeiden hinnoista. Valtioneuvosto päättää lääketaksalla apteekkien myyntikatteen kaikissa lääkkeissä. Lääkkeiden tukkuhinta-alennukset apteekeille on kielletty. Tavoitteena on ollut lääkkeiden samahintaisuus koko maassa.
Apteekin saama palkkio lääkemyynnistä ja -neuvonnasta on täysin eduskunnan ja valtioneuvoston päätösvallassa. Vuonna 2016 säädetty apteekkiverolaki leikkaa apteekin katetta progressiivisesti lääkkeiden myynnin kasvaessa.
Lääketaksa-apteekkivero-mekanismi on päättäjille erittäin vahva sääntelykeino, jolla eri kokoisten apteekkien katetta voidaan sekä tarkastella että säädellä lääke lääkkeeltä. Niiden avulla myös viranomaiset ja poliittinen päätöksentekijä voivat varmistaa, etteivät lääkejakeluketjun muut toimijat – lääketeollisuus ja lääketukkukaupat – pääse alennuksilla ohjaamaan apteekista tarjottavien lääkkeiden valikoimaa.
Kilpailun lisäämistä apteekkitoiminnassa perustellaan usein väitteellä, että kilpailun lisääminen laskisi lääkkeiden hintoja. Kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta tälle väitteelle ei löydy tukea, eikä oheinen grafiikkakaan väitettä tue.
APTEEKKITOIMINNAN VEROKERTYMÄ nykyisessä järjestelmässä on huomattavasti suurempi kuin jossain toisessa järjestelmässä. Tämä johtuu siitä, että apteekki on yksityinen elinkeinonharjoittaja, toiminimi, joten sen verotus on kokonaisuudessaan tuntuvasti ankarampaa kuin osakeyhtiön.
Apteekit maksavat noin 2,5 miljardin euron lääkemyynnistään veroja yhteensä noin 680 miljoonaa euroa. Verokertymä muodostuu arvonlisäveroista (250 milj. eur), apteekkiveroista (194 milj. eur), palkkojen ennakonpidätyksistä ja henkilökunnan lakisääteisistä maksuista (170 milj. eur) sekä apteekkiyrittäjien veroista ja yliopistojen apteekkien yhteisöveroista (72 milj. eur).
MAKROTALOUDEN KANNALTA on olennaista, että apteekkien toimintaan liittyvät verot palautuvat kokonaisuudessaan takaisin julkisen talouden tilinpitoon, sillä apteekit ovat kotimaisessa omistuksessa ja verot maksetaan Suomeen. Apteekkiyrityksen tulos verotetaan apteekkarin henkilökohtaisena tulona, joka osakeyhtiöstä poiketen sisältää yrityksen voiton lisäksi apteekkarin palkan. Osakeyhtiöön verrattuna veroprosentti on yli kaksinkertainen.
Apteekkien proviisoriomistajuuden purkaminen merkitsisi Suomessakin väistämättä myös kansainvälisten toimijoiden tuloa toimialalle. Tämä mahdollistaisi apteekkiliiketoiminnan tuloksen siirtämisen edullisemman verokohtelun maihin. Konsernilainojen avulla tehtävä suunnittelu on yleistä pääomasijoittajien ja monikansallisten yritysten keskuudessa.
Näin apteekkien lääkemyynnin eurot jakautuivat 2017:
Yksityisapteekkien lääkemyynnin palkkaoikaistu nettotulos oli viime vuonna noin 41 miljoonaa euroa eli 1,7 prosenttia liikevaihdosta. Kaupan alalla yleinen nettotulos on noin 1,9 prosenttia, päivittäistavarakaupassa noin 2,5 prosenttia. Reseptivapaiden lääkkeiden, joiden osuus on noin 14 prosenttia apteekkien myynnistä, myyntikateosuus on toistaiseksi pitänyt kokonaislääkemyynnin nettotuloksen positiivisena.
APTEEKKISÄÄNTELYN TARKOITUKSENA on kansanterveydellisten tavoitteiden ohella varmistaa, että pääasiassa julkisen rahoituksen avulla toimiva jakelujärjestelmä on kattava, kannattava ja kustannustehokas. Sääntelyjärjestelmän ydintavoite – kansanterveys – on Suomessa saavutettu kustannustehokkaasti yleistä kaupanalaa vastaavalla nettotulostasolla.
Sääntelyjärjestelmän yksittäiset muutokset voivat johtaa ennalta arvaamattomiin makrotaloudellisiin vaikutuksiin, jotka eivät ole rahoittajien tai lääkkeiden käyttäjien intressissä puhumattakaan vaikutuksista terveyteen ja turvallisuuteen. Tarpeellisiksi katsottavia muutoksia voidaan viedä läpi vain kokonaisvaikutuksia selvittävien laajojen ja perusteellisten vaikutusarvioiden pohjalta.