Suomen julkinen hallinto toimii edelleen siiloissa. Ministeriöt valtiolla ja lautakunnat kunnissa muodostavat raja-aitoja, joiden yli on pahimmillaan mahdotonta kiivetä. Joskus aitojen yli näkyy niin huonosti, että seurauksena on aivan liikaa päällekkäistä työtä. Edellisissä hallitusneuvotteluissa ministeriöt yritettiin yhdistää yhtenäiseksi valtioneuvostoksi, mutta tuolloin asia jäi selvityksen tasolle.

Tällä hallituskaudella on aloitettu pienessä skaalassa muuttamaan toimintatapoja. Ongelmia on alettu ratkaista ilmiöiden kautta. Uutta, ilmiöihin perustuvaa ongelmanratkaisua on kokeiltu ekosysteemifoorumilla, jonka avulla eri toimijat on hellästi pakotettu saman pöydän ääreen ratkaisemaan yhteisiä haasteita. Foorumin kautta on etsitty ratkaisuja (1 )tietopolitiikan tarpeisiin, (2) sujuvampaa tavarankuljetukseen merellä sekä (3) terveystiedon laajempaan hyötykäyttöön.

Ilmiön ytimessä on yksilö – ja nimenomaan yksilön näkökulmasta on lähdetty ratkaisemaan ilmiöihin liittyviä haasteita. Yksilö voi olla tässä tapauksessa yksittäisen ihmisen lisäksi esimerkiksi yritys, kaupunki tai vaikka luonto.

Jo nämä kokeilut ovat osoittaneet mallin toimivuuden. Yksilö- ja ilmiölähtöinen lähestymistapa on erinomainen siinäkin mielessä, että se skaalautuu rajattomasti. Mallilla voi helpottaa arkipäiväisiä ihmiselämän ongelmia. Toisaalta mallilla voidaan pureutua globaaleihin haasteisiin, kuten esimerkiksi ilmastonmuutokseen. Suomi ei voi tietenkään yksin ratkaista globaalin tason ongelmia. Silti jo toiminnan omaksuminen laajasti voisi antaa mallia esimerkiksi Euroopan Unionille. Samalla saataisiin päivitettyä Suomen hallinto vastaamaan paremmin kiihtyvällä tahdilla muuttuvan maailman haasteisiin.

Toimintatavan avulla eri hallinnon tasot sekä yksityinen ja julkinen sektori voidaan saada toimimaan saumattomasti yhteen. Parhaiden ratkaisujen löytämiseksi mukaan täytyy saada myös innovaattorit yrityksistä, korkeakouluista ja palveluiden käyttäjistä. Tavoitteet täytyy rakentaa ilmiöiden kautta. Esimerkiksi terveysliikunnan edistämisen alla konkreettinen ilmiö on ikäihmisten kävelemisen lisääminen terveyden edistämiseksi. Tavoitteeseen pääsemiseksi saman pöydän ääreen tulee saada kaavoittajat kunnasta, sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjät tulevasta maakunnasta ja palvelumuotoilijat yksityiseltä sektorilta etsimään keinot, joilla innostetaan ihmisiä ja luodaan edellytykset tavoitteeseen pääsemiseksi.

Yksi konkreettinen keino toteuttaa ilmiö- ja yksilölähtöistä ongelmanratkaisua on esimerkiksi julkisen sektorin sisäinen “startupmainen” toiminta. Ensin tunnistetaan ongelma, joka on esimerkiksi ravintolan perustamiseen liittyvät useiden toimijoiden kanssa tehtävät lupaprosessit. Tämän jälkeen irrotetaan kunnan sisäisiltä osastoilta olennaiset henkilöt esimerkiksi vuodeksi ratkaisemaan yhdessä ongelmaa ja tekemisen tueksi ostetaan ulkoa omasta organisaatiosta puuttuva osaaminen. Projektin jälkeen lupaprosessit hoituvat yhden kanavan kautta ja eri tahot jakavat tarvittavat tiedot toisilleen siten, ettei yrittäjän päätä vaivata turhaan.

Muutos vaatii uudenlaista ajattelua. Yksilön näkökulmasta ei ole mitään väliä, kuinka monta keittäjää sopalla on, kunhan soppa on hyvää. Otetaan ilmiöt johtotähdeksi ja kaikki toimijat mukaan. Etsitään ilmiöihin ratkaisuja yhdessä ja jos vastaan tulee seinä, kaadetaan se.

  1. https://suomidigi.fi/ennakointikykyinen-yhteiskunta/ekosysteemifoorumi/
  2. https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/ekosysteemifoorumi-etsii-ratkaisuja-meripolitiikan-tavoitteisiin
  3. https://stm.fi/sote-tiedon-hyodyntaminen