Viimeaikaisia keskusteluja työeläkejärjestelmän kestävyydestä ovat leimanneet pari näkökohtaa: yllättävää on se, että syntyvyyden lasku on johtanut vaatimukseen tarkastella koko eläkejärjestelmän uudistamistarpeita jo eläkeuudistuksen yhteydessä sovitun ensimmäisen viisivuotistarkistuksen yhteydessä. Samoin esille on noussut huolia eläketurvan leikkauksista.

On tärkeää suhteuttaa eläkejärjestelmän kestävyyteen vaikuttavat tekijät oikein laajemman kokonaisuuden osaksi. Yksittäisistä tekijöistä keskustelu johtaa helposti väärille urille.

Eläkejärjestelmän kestävyyteen vaikuttavat monet tekijät

Syntyvyys vaikuttaa aikanaan työssä käyvien ikäluokkien kokoon työmarkkinoilla ja sitä kautta eläkekertymiin pitkällä aikavälillä. Syytä onkin pyrkiä edistämään syntyvyyden lisääntymistä eri tavoin. Syntyvyyttä on monissa maissa pyritty edistämään mm. perhepolitiikan ja perheystävällisen työelämän pelinsääntöjen avulla.

Syntyvyyden ohella työperäinen maahanmuutto vaikuttaa hyvin samalla tapaa työssä olevien määrään, mutta olennaisesti syntyvyyttä nopeammin. Niin Suomessa kuin koko Euroopassa suhtaudutaan maahanmuuttoon, myös työperäiseen, kriittisesti ja syvällisempää keskustelua asiasta on vaikea käydä. Myös eläkkeelle siirtymisen lykkääntyminen parantaa eläkejärjestelmän kestävyyttä.

Lisäksi työllisyysaste, eli miten paljon työikäisistä on työelämässä ja maksamassa eläkemaksuja, on aivan ratkaiseva tekijä työeläkejärjestelmän kestävyyden kannalta. Se taas riippuu pitkälti siitä, mikä on kansantaloutemme kilpailukyky – miten suomalainen työ käy kaupaksi. Kilpailukykyymme vaikuttaa hyvin moni tekijä mm. koulutustasomme, joustavan aikuiskoulutuksen tuloksellisuus, tutkimus ja kehitysvarat jne. Monien näiden em. tekijöiden suhteen Suomen asema verrattuna kilpailijamaihimme on heikentynyt, joiltakin osin jopa merkittävästi.

Pätkätyöt, nollasopimukset, korkea vaikeasti työllistyvien määrä, yksinyrittäminen ja digitalisaatio vaikuttavat erityisesti yksittäisen ihmisen eläketurvan kehittymiseen sekä myös koko järjestelmän toimivuuteen: on entistä vaikeampaa kyetä työelämän aikana kerryttämään riittävää työeläketurvaa. Nämä ilmiöt on otettava tulevassa sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa huomioon, muutoin eläkeläisköyhyys uhkaa kasvaa tulevaisuudessa.

Pidemmän aikavälin kehitys merkitsee

Kansantaloutemme kääntyminen kasvuun on parantanut lyhyen aikavälin näkymiä työeläkejärjestelmien kestävyyden osalta melkoisesti, mutta pidemmän aikavälin kehitys merkitsee: Miten kykenemme saamaan aikaan kasvua kestävästi pidemmällä aikavälillä, on ratkaisevassa asemassa.

Sijoitustoiminnan tulosten merkitys on myös erityisen keskeisessä roolissa: eläkejärjestelmissä on siirrytty aikaan, jossa eläkemaksut eivät riitä rahoittamaan maksettavia eläkkeitä. Näin joudutaan käyttämään osaa sijoitusten tuotoista ja jatkossa myös rahastoituja pääomia eläkkeiden maksuun. Tämä taas edellyttää entistä enemmän rahaksi muutettavuutta sijoitussalkuilta, jotta eläkkeiden rahoitus voidaan turvata, mikä osaltaan vaikeuttaa pitkäaikaista tuloksekasta sijoitustoimintaa.

Tärkeää on huolehtia sijoitusten riittävästä hajauttamisesta, jotta sijoitusten tuotto ei heilahtele liiaksi eri toimialojen suhdanteiden eikä yksittäisten maiden markkinamuutosten johdosta. Entistä globaalimmat markkinat, joissa eri muutostekijät vaikuttavat kaikkialle ja reaaliaikaisesti, asettavat sijoitustoiminnalle kasvavia haasteita, mutta myös mahdollisuuksia.

Varsin todennäköiseltä vaikuttaa, että jatkossa työeläketoimijoiden sijoitusten reaaliset tuotot tulevat olemaan alempia, mihin viime vuosina on totuttu. Tämä luonnollisesti korostaa muiden tekijöiden merkitystä työeläkejärjestelmän kestävyydestä huolehdittaessa.

Huomioita tulevaisuuteen

Maamme eläkejärjestelmän kestävyys on hieman keskivertoa paremmassa asemassa verrattuna vaikkapa OECD-maiden tilanteeseen. Työeläketoimijoiden yhteenlasketut varat ovat noin 200 miljardia euroa ja tähän mennessä ansaitut, maksuun tulossa olevat eläkkeet yli 700 miljardia euroa.

Tärkeää on huomata, että jatkossakin korkea työllisyys ja työikäisen väestön riittävyys ja niiden kautta hyvä eläkemaksupohja ovat ratkaisevassa roolissa eläkkeiden rahoituksessa, vaikka sijoitusten tuottoja käytetäänkin eläkkeiden maksuun kasvavassa määrin.

Eläkejärjestelmien tulevaisuudesta huolehtivien kannattaa olla kiinnostuneita siitä, miten työeläkejärjestelmien rahoituspohja kyetään eri keinoin turvaamaan pitemmällä aikavälillä. Tarvitaan erilaisten keinojen toimivaa yhdistelmää. Tässä tarkastelussa neljännesvuosittain julkaistavilla työeläketoimijoiden tuloksilla ei ole juuri viihdearvoa suurempaa merkitystä.