Rohkenenko ilmaista näkemykseni, vaikka tiedän että kuulijakunta ei ole asiasta samaa mieltä? Millä tavalla saan muutosta aikaiseksi, jos asioista ei voi puhua niiden oikeilla nimillä? Näiden kysymysten ääreen jouduin pysähtymään vastikään valmistellessani esitystä erääseen tärkeään tilaisuuteen.

Olen henkilöstöjohtajaurani aikana oppinut esittämään tiukkojakin näkemyksiä, sillä liian kiltti lähestymistapa ei puhuttele. Asioita ja tapahtumia on osattava katsoa ja tehdä ne näkyväksi, jotta niihin voi vaikuttaa. Jos sanomaani reagoidaan voimakkaasti, silloin tiedän, että olen havainnut jotakin oleellista. Eriävät mielipiteet ovat kuitenkin muutoksen käynnistäjä. Sen tiedostaminen auttaa minua sietämään voimakkaitakin tunnereaktioita.

Tunnetaidot hyvän johtamisen ytimessä

Tunteita ei voi jättää narikkaan töihin tullessaan, vaan ne vaikuttavat meissä alati taustalla. Viimeaikaisten aivotutkimuslöydösten myötä on selvinnyt, kuinka isoa osaa tunteet, tietoisuus niistä ja empatiakyky näyttelevät onnistuneissa suoriutumisissa ja organisaation menestymisessä: eli juuri ne ovat johtamisen ydintä! Emme ole tottuneet sanoittamaan tunnetiloja ääneen tai edes tunnistamaan niiden vaikutusta. Tunteiden rakentava käsittely ja ilmaiseminen vaikuttavat myönteisesti kaikkeen tekemiseemme – myös töissä. Tunnetaidot eivät ole sisäsyntyinen ominaisuus vaan niitä voi ja kannattaa opetella. Tunnetaitojen opettelussa ensimmäinen askel on harjoitella tietoisuutta sekä omien että toisten tunnetilojen suhteen. Ja kun lisätään siihen päälle ripaus empatiaa eli pyrkimys ymmärtää toisen osapuolen näkökantaa, sen sijaan että keskittyisi vain oman mielipiteensä julki tuomiseen, olemme hyvällä tunnetaidon kehittymisen polulla.

Ihmistyön lisäarvo syntyy merkityksellisistä vuorovaikutuksista

Työelämässä käynnissä olevan murroksen myötä tulos tehdään yhä useammin tiimeissä. Tulevaisuuden ihmistyön arvo syntyy entistä vahvemmin ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Työn tulokset ovat yhä vahvemmin riippuvaisia siitä, kuinka hyvin ihmiset työskentelevät yhdessä: kuinka ilmaistaan myös eriävät mielipiteet ja johdetaan epämiellyttäviä tunteita. Tämä edellyttää johtajalta vahvaa läsnäoloa ja tunnejohtamisen taitoja. Työelämän sisältö, vuorovaikutuksen laatu ja määrä sekä tunnetaidot ovat tulleet merkityksellisen työnteon keskiöön.

Inhimillisyys ja hyväksyvä läsnäolo ovat ihmistyön ainutlaatuisia piirteitä. Työelämää ei voi enää erottaa elämästä. Ehkä jo lähitulevaisuudessa tulemme siirtymään henkilöstökyselyistä tunnetaitoanalyyseihin ja pelkistä tulostavoitteista vuorovaikutustavoitteisiin ja tunnetaitokehityssuunnitelmiin. Tulevaisuuden työssä onnistuneen suoriutumisen ja vuorovaikutustaitojen arvioijina toimii oma tiimi ja verkosto, ei esimies. Tunnetaidot ja niiden johtaminen ovat tulevaisuuden työelämän menestystekijöitä.