Kaupallinen yhteistyö

Ei teko- vaan joukkoälyä!

Tekoäly, keinoäly, koneäly, tukiäly. Nämä ja muut oppiviin koneisiin ja ohjelmistoihin viittaavat käsitteet ovat tulleet tutuiksi viime aikoina myös tavallisille tallaajille. Hyvä niin, sillä koneellisen suorituskyvyn kasvu muuttaa tulevina vuosikymmeninä ennennäkemättömillä tavoilla arkeamme ja työtämme.

Vielä enemmän sitä muuttaa toinen digitalisaation virrassa jo reilu parikymmentä vuotta vauhtia kerännyt ilmiö: joukkoäly eli laajojen joukkojen kognitiivinen kyvykkyys valjastettuna erilaisiin suoritteisiin, niin vaikeisiin kuin yksinkertaisiin. Arkipäiväisyydessään se on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Internet on joukkoälyn superalusta. Viime vuonna sen piirissä oli ensimmäistä kertaa jo yli puolet maailman väestöstä, kehittyneissä maissa jo neljä viidestä. Kasvu on ollut huikaisevaa 90-luvun puolivälistä lähtien, kun ensimmäiset graafiset verkkoselaimet avasivat pc-käyttäjien näyttöruudulle ikkunan verkottuneeseen kyberyhteisöön.

Kosmopoliksen luomukset

Viestintä- ja verkkoteknologian kehitys on vienyt meitä askel kerrallaan lähemmäksi kansallisvaltioista ja muista keskitetyistä organisaatioista riippumatonta kosmopolista. Sen alustat ovat pullollaan mitä erilaisimpiin, osin kaupallisiin, mutta pääasiassa ei-kaupallisiin päämääriin kohdentuvaa osaamista, intohimoa ja luovuutta. Arviolta 60 prosenttia maailman verkkosivuista on yksityishenkilöiden tuottamia, tarkoitusperiltään voittoa tavoittelemattomia.

Inhimillisen parviälyn aikaansaannokset ovat – ainakin vielä – kertaluokkaa tekoälyä merkittävämpiä. Ilman verkottuneita joukkoja maailmanlaajuiset yhteiskehityshankkeet kuten Linus Torvaldsin alkuun saattama Linux tai Jimmy Walesin ja Larry Sangerin starttaama Wikipedia olisivat jääneet toteutumatta – ja olleet ennen internetiä mahdottomuuksia.

Näiden joukkoistettujen luomusten kauneus ei piile ainoastaan hyödyssä, jota ne tarjoavat miljardeille käyttäjilleen, vaan syrjimättömän meritokraattisessa tavassa, jolla ne on tuotettu. Vain osaamisella on joukkojen avoimessa innovoinnissa väliä. Sama pätee myös tavanomaisemman vastikkeellisen työ- tai ideointitehtävän joukkoistamiseen. Niissä lopputulosten lisäksi myös kustannukset ratkaisevat.

Työ, tuotanto ja innovointi hajautuvat

Globaalin mittakaavan joukkoäly on digitalisaation toistaiseksi merkittävin aikaansaannos. Ilman sitä olisimme ihmiskuntana huomattavasti köyhempiä niin taloudellisesti kuin kulttuurillisesti. Joukkoistamisesta on kehkeytynyt keskeinen digitaalisen yhteiskunnan ja talouden funktio, jota ilman eivät pärjää yksityiset eivätkä julkisetkaan organisaatiot. Miksi tyytyä oman nurkkakunnan tarjontaan, oli kyse sitten graafikosta, koodaajasta tai asiakaspalvelijasta, kun kosmopoliksesta löytyy yhä useampaan tehtävään tai haasteeseen entistä parempia tekijöitä ja kannattavampia ratkaisuja?

Kehityksen suunta on ilmeinen. Työ, tuotanto ja innovointi hajautuvat digitalisaatiossa yhä laajemmille joukoille ja yhä syvemmälle kybermaailmaan. Tätä prosessia vauhdittavat ohjelmistojen älyllistyminen, tietovarantojen avautuminen ja yhteis- ja etätyörajapintojen monipuolistuminen.

Teko- ja joukkoäly yhtyvät

Esimerkeistä ei ole pulaa. Virtuaalisen ja yhdistetyn todellisuuden ympäristöt tarjoavat monikansallisille tekijäjoukoille yhteistyökaluja ja -alustoja vaikkapa tuotantolaitosten suunnitteluun (mm. Collaprime). Algoritmisuodattimet edistävät osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaamista työmarkkinoilla (mm. tuleva Työmarkkinatori) hyödyntäen julkisia koulutustietokantoja (mm. Koski). Globaalit freelancer-palvelut (mm. Upwork) ja innovaatiokilpailuihin erikoistuneet paikalliset toimijat (mm. Industryhack ja Ultrahack) kanavoivat täsmä- ja tarveperustaisesti talentteja ja osaajatiimejä ympäri maailmaa vakiintuneempien organisaatioiden käyttöön. Konekääntämisen resurssit (mm. Google Cloud Translation API) madaltavat kielimuureja taustaltaan kirjavienkin joukkojen yhteistyöltä ja asiantuntijatyön ulkoistamiselta.

Edullisen sensoroinnin ja nopeiden 5G-verkkojen myötä miljoonat ja taas miljoonat laitteet liittyvät nettiin tehden niiden etä- ja yhteishallinnasta entistä vähemmän aikaan ja paikkaan sidottua. Virtuaalivaluuttojen taustalla oleva lohkoketjuteknologia helpottaa datan oikeellisuuden ja alkuperän varmentamista. Se tekee hajautetusta tietotyöstä ja sen liiketoimista entistä luotettavampaa.

Teko- ja joukkoälyn kirittäessä toinen toisiaan altistumme työntekijöinä ja yrityksinä yhä erilaisemmille arvon luomisen ja työn tekemisen ekosysteemeille. Ne edellyttävät meiltä kykyä ja ketteryyttä operoida paitsi älykkäiden koneiden myös älykkäiden joukkojen kanssa. Joukkoistetussa taloudessa työpaikkamme, -tehtävämme ja -kaverimme ovat jatkuvassa liikkeessä – ja niin on oltava meidänkin.

Kohti dynaamista digipolitiikkaa

Älykkäiden koneiden ja joukkojen muuttaessa yhteiskuntaa on myös politiikan muututtava. Tarvitsemme strategisen kokonaisnäkemyksen siitä, mitä digitaalisen yhteiskunnan poliittinen johtaminen edellyttää. Muutoin päädymme alituiseen reagoinnin tilaan aktiivisen ohjaamisen sijaan.

Strategian tueksi tarvitsemme kansallisen digipolitiikan hallintomallin, joka

1. tarjoaisi perinteiset ministeriö- ja virastorajat ylittävän joukkoistetun yhteiskehityksen alustan digitalisaation mahdollisuuksia täysimääräisesti hyödyntävien julkisten palvelu- ja toimintamallien rakentamiseen,

2. vastaisi perinteisten hallinnonalojen sisällä tapahtuvien yksityisen ja julkisen sektorin kestävää digitalisaatiota edistävien digipoliittisten hankkeiden koordinoinnista ja

3. olisi pääministerille suoraan vastaavan, perinteisistä ministeriöistä itsenäisen digiministerin ja tämän esikunnan hallinnoima kokonaisuus.

Joonas Mikkilä

Kirjoittaja on Kokoomuksen sivistyspolitiikan verkoston ja Helsingin Edistyskokoomuksen puheenjohtaja. Twitter: @JoonasMikkila.

comments powered by Disqus KommentoiNäytä keskustelu