Suomessa työllisyysasteen nosto on jo parin hallituksen verran ollut yksi tärkeimmistä politiikan tavoitteista. Koronakriisin jälkeisessä Suomessa tämä tavoite on entistäkin tärkeämpi, kun valtion velkaantuminen on korkeammalla tasolla ja verotuloja tarvitaan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi.

Samaan aikaan korviimme on kantautunut huolestuttavia uutisia erityisesti nuorten aikuisten työkyvystä. Kansaneläkelaitos on viime aikoina kertonut, että mielenterveyden häiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiset ovat kasvaneet. Erityisesti näin on tapahtunut nuorilla.

Mistä nämä mielenterveyden häiriöt kumpuavat? Käsitykseni mukaan iso osa ongelmista on monen tekijän muodostama vyyhti, joka saattaa juontaa pitkälle lapsuuteen ja pitää sisällään kasautunutta huono-osaisuutta. Perheiden taloudellisilla ongelmilla on myös oma roolinsa kokonaisuudessa. Mutta myös työelämässä on ilmeisesti tekijöitä, jotka osaltaan vaikuttavat tähän huolestuttavaan kehitykseen.

Tilastokeskuksen työolotutkimus nimittäin kertoo, että erilaiset psyykkiset oireet, jaksamisongelmat, uniongelmat ja voimattomuuden tunne ovat lisääntyneet harppauksen lailla tutkimusvuosien 2013 ja 2018 välillä. Myös kiireen ja työn henkisen kuormittavuuden koetaan kasvaneen. Muutos on ollut tutkijoillekin hämmentävän suuri. Tämä on huolestuttavaa tietysti yksilöiden itsensä kannalta, mutta myös laajempien työllisyystavoitteiden näkökulmasta. On tärkeää saada ihmiset mukaan työmarkkinoille, mutta yhtä lailla tärkeää on saada heidät pysymään siellä.

Pitkittyessään kriisi vaikeuttaisi nuorten aikuisten kiinnittymistä työelämään

Koronakriisin vaikutus ihmisten elämään ja talouden rattaisiin on jo nyt valtavan suuri. Kuinka isoiksi ja pitkäaikaisiksi vaikutukset tulevat muodostumaan, riippuu pitkälti siitä, kuinka kauan virus jyllää ja kuinka pitkään talouden sulkutoimia joudutaan ylläpitämään. Jos virus laantuu piakkoin ja talouden sulkutoimia voidaan asteittain purkaa, voi elpyminen olla nopeaa.

Mitä pidempään talouden sulkutoimia jatketaa, tai jos niihin joudutaan uudelleen palaamaan viruksen seuraavan aallon myötä, sitä suuremmat ovat myös taloudelliset vauriot. Lomautukset muuttuvat työttömyydeksi, yrityksiä menee konkurssiin, varovaisuus valtaa kuluttajat jne. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin tämä iskisi erityisesti nuoriin.

Taantuman pitkittyessä nuorten aikuisten työelämään kiinnityminen on vaikeampaa. Niin epäreilua kuin se onkin, sillä on iso merkitys, mihin talouden sykliin nuori sattuu hakeutumaan työmarkkinoille. Tutkimus kertoo, että taantuman aikaan valmistuneiden tulotaso jää pitkäksi aikaa matalammalle. Lisäksi nuoret ovat usein taloudellisesti hauraammassa asemassa ja talouden shokit iskevät arkeen pahemmin. Niidenkin, joilla on työpaikka, palkkataso on tyypillisesti kokeneempia kollegoitaan matalampi. Lisäksi puskurisäästöjä ei ole ehditty välttämättä kerryttää, asuntolainaa on vielä paljon maksamatta jne.

Miten koronakriisi vaikuttaa työelämän laatuun?

Tämä onkin iso kysymys, johon voi vasta pohdiskella erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia. On mahdollista, että kriisin jälkeen aiempaa velkaantuneemmat yritykset pyrkivät entistä enemmän tehostamaan toimintaansa koronan jälkeen. Tämän voi toki tehdä monella tapaa, mutta riskinä on, että työelämän laadulliset puolet kärsivät. Se ei olisi hyvä asia työssä jaksamisen näkökulmasta.

Mutta on myös mahdollista, että kriisistä tarttuu uusia oppeja työelämään. Koronakriisi on paljastunut toimintaketjujen haavoittuvuuden ja ehkä myös sen, että kriisin iskiessä tehokkaaksi viritetty talous onkin shokkialtis.

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen pohti tätä samaa asiaa tuoreessa kirjoituksessaan ” Mitä pakata matkalle, kun palaamme normaaliin?”. Kirjoituksessaan hän toteaa muun muassa, että ”organisaatiossa tehostamme resurssien käytön tappiinsa, jolloin odottamattomille tapahtumille ei jää henkistä ja toiminnallista liikkumatilaa. On aika siirtää jalka tehokkuuden kaasulta selviytymisen ja resilienssin kytkimelle”.

Jos tämä on se oppi, mikä koronakriisistä tarttuu työelämään, voi se tehdä kriisin jälkeisestä työelämästä nykyistä moninäkökulmaisemman, joustavamman ja parhaimmillaan myös edesauttaa ihmisten, niin nuorten kuin vanhempienkin, jaksamista.

Henna Mikkonen on Säästöpankkiryhmän pääekonomisti ja kauppatieteiden maisteri, CFA. Maailmantalouden ja Suomen talouden seuraamisen lisäksi hänen sydäntään lähellä on ihmisten taloudellinen hyvinvointi. Mikkonen kokee onnistuneensa erityisesti silloin, kun pystyy tuomaan talousasiat lähemmäksi ihmisiä.