Kotimainen kilpailukyky nousee rajapinnoista, verkostoista ja ekosysteemeistä – ja tietenkin osaamisesta. Koronan heitellessä kapulaa globaalin talouden rattaisiin, suomalaiset laittavat kapulaa kädestä käteen. Maailmalla sinivalkoinen malli herättää ansaitusti huomiota, mutta poikiiko kerätty goodwill myös investointipäätöksiä?

Koronakriisi on heittänyt urakalla soraa talouden rattaisiin. Tämän vuoksi meidän tulee huolehtia liiketoimintaympäristömme houkuttelevuudesta kansainvälisellä tasolla. On selvää, että vahvat vientialamme luovat vankan perustan taloutemme vauhdittajina, mutta Suomi tarvitsee kipeästi myös ulkomaisia investointeja ainutlaatuisen lisäarvon tuojina.

Kun EU-vaalit lähestyvät, ekonomisti muistelee mielellään unionin strategioita ja niiden tavoitteita. Muistatko vielä vuosien 2000–2010 Lissabonin strategian, jonka tavoitteena oli tehdä unionista maailman kilpailukykyisin talous?

Suomen TKI-panostukset ovat olleet laskevalla käyrällä ja laskeneet kokonaisen prosenttiyksikön vuodesta 2008. Bruttokansantuotteeseen suhteutetulla 2,7 prosentin nykytasolla olemme vielä OECD- ja EU-maiden keskiarvon yläpuolella, mutta jo jäljessä keskeisiä kilpailijamaitamme Saksaa ja Ruotsia. Tutkimus- ja innovaationeuvoston asettama 4 prosentin tavoite on kaukana horisontissa.