Metsäteollisuuden hallitusohjelmatavoitteissa perätään vastuullista talouspolitiikkaa. Miksi? Siksi, että metsäteollisuus on suomalaisen hyvinvoinnin mahdollistaja, viennin veturi ja tärkeä osa kansantalouttamme. Kannamme vastuuta koko maan talouden pitkän aikavälin hyvinvoinnista ja edellytämme sitä myös julkiselta sektorilta.

En kaipaa 80-luvulta montaakaan asiaa, mutta työmarkkinoilla riitti silloin vilskettä. Avoimet työpaikat eivät kauaa avoimina vanhenneet ja työttömyys oli nykymittapuulla vähäistä. 90-luvun alussa työttömyysaste kävi jopa alle 3 prosentissa!

Taloyhtiölainat ovat kevään mittaan nousseet kuumaksi puheenaiheeksi. Niiden hurjasta kasvuvauhdista ovat varoitelleet pankit, valvova viranomainen ja jopa kiinteistönvälittäjät. Aiheesta ovat. Aina silloin tällöin markkinataloudessa syntyy vakaudelle haitallisia ilmiöitä. Tuoreessa muistissa ovat Yhdysvalloissa 2000-luvun alkuvuosina yleistyneet ns.

Yritysten liiketoimintamallit ovat jo hyvän aikaa olleet rajussa muutoksessa. Tähän on totuttu. Suuret muutosaallot tulevat pyyhkäisemään ylitsemme myös makrotasolla ja ne vaikuttavat arkeemme yhtä varmasti kuin Piilaakson innovaatiot. Rajuimpia näistä ovat ilmastonmuutos sekä demografiset eli väestölliset muutokset.

2018 oli huono sijoitusvuosi, oikein mikään ei tuottanut. Osakemarkkinoiden poikkeuksellinen luisu yhdistettynä hidastuvaan kasvuun ja USA:n kiristyvään rahapolitiikkaan on saanut monet ennakoimaan jo pidempää karhumarkkinaa eli laskutrendiä. Twitterissä on jopa varoiteltu, että nyt on harvinaisen huono hetki aloittaa sijoittaminen.

Asuinrakentaminen on viime vuosina ollut yksi keskeisistä Suomen talouskasvun ajureista. Tänä vuonna valmistuu ennätysmäärä asuntoja. Tuuli on kuitenkin kääntymässä ja rakentamisen suhdannenäkymä on selvästi jäähtynyt. Rakennuslupien ja -aloitusten määrät ovat jo laskussa ja asuntotuotannon volyymi seuraa pian perässä.

Työllisyyden kasvu jatkui viime vuonna erittäin hyvänä. Työmarkkinoiden näinkin vahva myötätuuli oli positiivisuudessaan melkoinen yllätys:

Tätä blogia kirjoittaessani Suomessa vietetään Yrittäjän päivää. Siksi tahdon aloittaa blogini toivottamalla onnea ja menestystä kaikille Suomen yrittäjille! Yrityksillä on keskeinen rooli suomalaisen hyvinvoinnin synnyttämisessä. Tarvitaan yksilötason luovuutta ja riskinottoa, jotta työtä ja pääomaa saadaan yhdisteltyä uutta lisäarvoa tuottavalla tavalla.

Kaiken minkä voit opettaa toiselle ihmiselle, voit ennen pitkää opettaa myös koneelle – joka puolestaan voi silmänräpäyksessä opettaa saman asian lukemattomille muille koneille.

Suomalaisilla kotitalouksilla on käteisenä rahana ja talletuksina yhteensä lähes 98 miljardia euroa, kerrotaan Tilastokeskuksen Findikaattori-sivustolla. Se on yli 2,5 kertaa enemmän kuin suomalaisten omistukset pörssiosakkeissa ja neljä kertaa enemmän kuin omistukset sijoitusrahastoissa.

Korkotaso on juuttunut matalaksi ja sijoitustoiminnan tuotto-odotukset ovat viime vuosina olleet yleisemminkin laskussa. Silti suomalaisten omatoiminen säästäminen on nyt ajankohtaisempaa kuin kenties vuosikymmeniin. Suomessa on nimittäin käynnissä useita samanaikaisia muutostrendejä, jotka yhtäältä lisäävät taloudellista epävarmuutta ja toisaalta rapauttavat yhteiskunnan kykyä ylläpitää turvaverkkoja.

Omistusasuminen on Suomessa yleinen tapa hankkia varallisuutta. Useimmiten siihen käytetään huomattavissa määrin myös velkarahoitusta. Sijoituksenakin yhtälö toimii, mikäli arvioi omistusasumisesta koituvien ”tuottojen” ylittävän velanhoitokulut.

Esimies on ristitulessa, kirjoittaa Talouselämä (10.3.). Niin on minunkin mielestä. Useimmiten syynä tähän ovat epäselvät odotukset ja sen myötä työajan käytön ongelmat.

Eduskuntavaalit voittaneen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne aloitti tupon rakentamisen jo vaalien jälkeisenä päivänä. Helsingin Sanomien haastattelussa Rinne vihjaa levottomasta työmarkkinasyksystä, ja tarjoaa lääkkeeksi keskitettyä palkkasopimusta. Hän kertoo keskustelleensa "useiden EK:n keskeisten yritysjohtajien" kanssa ja sanoo, että "heillä on erilainen näkemys kuin mikä EK:n yleinen linja on".

Muistan, miten työuran alussa tunsin olevani liian nuori ja kokematon. Ajattelin, että kunhan vain saisin ensimmäisen työpaikan, ei enää tarvitsisi stressata työpaikan saamista iän vuoksi. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole, sillä tutkimusten valossa ikä vaikuttaa työnhaussa läpi työuran.

Vaalit ovat politiikan suola ja epäjatkuvuuskohta; vallanpitäjien pelkäämä ja haastajien kiihkeästi odottama mahdollisuus muuttaa voimasuhteet.

Huhtikuun eduskuntavaaleille löytyy monia työnimiä: ilmastonmuutosvaalit, maahanmuuttovaalit, vanhustenhoitovaalit, sotevaalit, kikyvaalit, pääministerivaalit, verovaalit. Ja niin edelleen.

Ilmastonmuutos ja sen torjunta on esillä kaikkialla; niin ehdokkaiden vaalijulisteissa kuin nuorten tuskaa tihkuvissa ilmastolakoissa. Kukaan tuskin kyseenalaistaa enää sitä, että määrätietoisia ja yhä vaikuttavimpia toimia tarvitaan niin yrityksiltä, julkisyhteisöiltä kuin meiltä kaikilta kuluttajilta yhteisen ilmaston ja yhden maapallon hyväksi.

Tuskin koskaan ennen eduskuntavaaleja on keskusteltu näin paljon metsistä, maamme tärkeimmän luonnonvaran käytöstä ja siten myös suomalaisen metsäteollisuuden tulevaisuudesta. Vaalitenteissä on esitetty erilaisia näkemyksiä metsähakkuiden määristä, puhuttu uusiutuvasta raaka-aineesta valmistettujen tuotteiden kasvavasta kysynnästä, uumoiltu tulevia investointeja.

Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin yrittää illan päätteeksi auttaa kotitehtävissä väsynyttä murrosikäistä. Jos jotain hyvää näistä läksyhetkistä on revittävissä, niin olen oppinut kiinnittämään erityistä huomiota siihen, etten ole murkku.

Suomi on heinäkuusta alkaen Euroopan unionin puheenjohtajamaa. Nyt vetovastuu on Romanialla, ja Suomen jälkeen Kroatialla. Euroopan digitilastoista Suomi löytyy poikkeuksetta kärkisijoilta, kun taas Kroatia ja varsinkin Romania hänniltä. Euroopan unionin iso haaste on, että valtiot ovat digitaalisessa kehityksessä kovin eri vaiheissa.

Viimeiset kymmenen vuotta, alkaen globaalista rahoitus- ja talouskriisistä, ovat merkinneet erilaisten kaupanesteiden ja protektionististen toimien lisääntymistä maailmassa. Talouden kasvupyrähdyksen tuoman pienen helpotuksen jälkeen kehityssuunta on saanut jatkoa USA:n harjoittamasta kauppapolitiikasta. Siinä monenvälinen yhteisten etujen tavoittelu on korvattu aggressiivisella oman edun ajamisella.

Varallisuuden kartuttamisesta on viime vuosina tullut aiempaa arkipäiväisempi puheenaihe. Se on hyvä, koska huomion kiinnittäminen omaan talouteen on positiivinen asia. Myös näkökulma aiheeseen on muuttunut. Ennen puhuttiin enemmän säästämisestä pahan päivän varalle. Nykyisin riskeihin varautumisen ohella varallisuus nähdään myös mahdollisuutena toteuttaa omaa tahtoa - jos on säästöjä, on helpompi tarttua toimeen ja tehdä unelmasta totta.

Tänä vuonna henkilöstöjohtamisen kuumimpia aiheita on analytiikka. Analytiikka ei tarkoita työpaikkojen ihmisiin liittyvän tilastotiedon keräämistä ja sen raportointia. Sellainen on edelleen HR-raportointia. Tämän päivän analytiikka on syntynyt vasta Big Data:n ja tekoälyn myötä. Tiivistetysti on kyse siitä, että ihmisiin, prosesseihin ja tuloksellisuuteen liittyvää digitaalista dataa yhdistetään ja analysoidaan joko a) kuvailemaan jotain tilanne

Kävin hiljattain kahvilla pk-yrityksen toimitusjohtajan kanssa, joka ensimmäisen suullisen hörpättyään jyrähti, että minun olisi aika vaihtaa ammattia, koska HR kuolee seuraavien kymmenen vuoden aikana. En tiennyt vielä siinä vaiheessa, oliko hän tosissaan, mutta vedin herneen lisäksi myös aimo annoksen kahvia nenääni.

Ilmastonmuutoksen suhteen on näperrelty ja kauhisteltu jo yli vuosikymmen. Kyseessä on ilmiselvä ja vakava uhka, jolle on nyt alettava tehdä tosissaan jotain. Ilmastonmuutos etenee huolestuttavalla vauhdilla, mutta siitä huolimatta puhe ratkaisuista keskittyy yhä parhaiden potentiaalisten keinojen vertailuun nopeasti vaikuttavien ratkaisujen toimeenpanon sijaan.