Suomen tavoite olla ensimmäinen hiilineutraali yhteiskunta vuoteen 2035 mennessä, ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää ripeitä toimia.

Kestävä kehitys on loikannut yritysten pitkän tähtäimen strategiasta jokapäiväiseen keskusteluun viimeisen vuoden aikana. Keskustellessani liittojen ja yritysten kanssa tuntuu, että nyt tapahtuu todella paljon!

Syksy on tullut. Takana on monella tapaa ikimuistoinen kesä. Kevään eristäytymisen jälkeen mahdollisuus liikkua ja nauttia kesästä tuntui luksukselta ja koronakin tuntui hetken vain kaukaiselta uhalta. Mitä syksy tuo tullessaan talousrintamalla? Tässä kirjoituksessani käyn läpi kaksi hyvää ja kaksi huonoa uutista Suomen taloudesta.

Koronakriisi mullisti arkemme keväällä ja moni meistä ajautui joko pakon edessä tai mahdollisuuden tarjoutuessa pohtimaan omaa kulutustaan. Mihin kannattaa rahat laittaa, jos tulot putoavat? Uskaltaako kauppaan mennä, vaikka kulutushaluja olisi? Onko kaikki kulutus tarpeellista? Minkälainen kulutus oikeasti lisää hyvinvointiani? Nyt elämä alkaa hiljalleen normalisoitua, mutta nuo kevään pohdinnat voivat jättää pysyvämpiäkin jälkiä kuluttajien aja

Suomessa työllisyysasteen nosto on jo parin hallituksen verran ollut yksi tärkeimmistä politiikan tavoitteista. Koronakriisin jälkeisessä Suomessa tämä tavoite on entistäkin tärkeämpi, kun valtion velkaantuminen on korkeammalla tasolla ja verotuloja tarvitaan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi.

Alkuvuoden aikana ekonomistit ovat yksi toisensa jälkeen julkaisseet ennusteitaan Suomen talouden näkymistä ja lähes poikkeuksetta kaikki ennustavat kasvun hidastuvan kuluvana vuonna. Ennusteraporteissa toistuvat termit hidastuu, laantuu, supistuu, hiipuu. Tarkoittaako tämä automaattisesti ankeampia aikoja myös kotitalouksille?

Kiertotalous ja vastuullinen kuluttaminen ovat merkittävissä rooleissa kestävän kehityksen edistämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Yksilön ja yhteiskunnan valinnoilla on väliä. Jokainen meistä voi löytää itselleen sopivan tavan olla mukana edistämässä kestävää kehitystä. Myös sijoittajan on mahdollista tukea näitä teemoja - kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla, mutta jo pienin askelin voi saada aikaan muutosta.

Keskustelu tulevaisuuden energiamuodoista käy kuumana - niin poliittisella tasolla kuin kuluttajienkin keskuudessa. Monet ihmiset ovat vähentäneet lihan syömistä, lentämistä, autoilua jne., hiilidioksisipäästöjen vähentämiseksi. Puhutaan jopa ilmastoahdistuksesta, kun ilmastouutisia tulee joka suunnasta.

Ilmastonmuutos ja sen torjunta on esillä kaikkialla; niin ehdokkaiden vaalijulisteissa kuin nuorten tuskaa tihkuvissa ilmastolakoissa. Kukaan tuskin kyseenalaistaa enää sitä, että määrätietoisia ja yhä vaikuttavimpia toimia tarvitaan niin yrityksiltä, julkisyhteisöiltä kuin meiltä kaikilta kuluttajilta yhteisen ilmaston ja yhden maapallon hyväksi.

Huomio kohdistuu useimmiten yksittäisten apteekkien talouteen, joten on paikallaan tarkastella apteekkeja vaihteeksi makrotaloudellisesta näkökulmasta.

Suomalaiset viettävät televisioruudun äärellä enemmän aikaa kuin koskaan. Digitaalista sisältöä, kuten musiikkia, urheilua, elokuvia, videoita ja pelejä on paljon aiempaa enemmän tarjolla. Myös teleyritykset ovat viime vuosina panostaneet merkittävästi suomalaiseen sisältöön. Niiden panos esimerkiksi tekijänoikeus- ja verkkotallennusmaksuina, ohjelmaostoina ja suorina tilityksinä tekijöille ja tuottajille on vuosittain sata miljoonaa euroa.

Suomi on heinäkuusta alkaen Euroopan unionin puheenjohtajamaa. Nyt vetovastuu on Romanialla, ja Suomen jälkeen Kroatialla. Euroopan digitilastoista Suomi löytyy poikkeuksetta kärkisijoilta, kun taas Kroatia ja varsinkin Romania hänniltä. Euroopan unionin iso haaste on, että valtiot ovat digitaalisessa kehityksessä kovin eri vaiheissa.

Kansalaisten luotettava ja helppokäyttöinen tunnistaminen erilaisissa sähköisissä palveluissa on keskeinen osa digitalisoituvaa yhteiskuntaa. Se on avain, jolla palveluja voidaan turvallisesti käyttää. Niin julkisen kuin yksityisen sektorin digitaalisten palvelujen kehittyminen edellyttää, että käyttäjien tunnistaminen on mahdollisimman helppoa ja kohtuuhintaista myös palvelujen tarjoajille.

Jokin vuosi sitten kritisoitiin asuntotuotannon määrän vähäisyyttä suhteessa tarpeeseen. Nyt ongelmaksi nimetään se, että asuntorakentamiseen kuluu rahaa ja syntyy yhtiölainoja. On mahdollista, että kuluneen kesän keskustelussa taloyhtiölainat on nähty tosiasiallista suurempana riskinä. Siinä sivussa on saatettu hieman syyllistää niin asuntosijoittajia kuin –rahoittajiakin.

Minä sitten niin ihailen nykynuoria. Rohkeita maailmankansalaisia, jotka luottavat siihen, että elämä kantaa ja kielitaito riittää. He lähtevät rohkeasti kohti kansainvälisiä haasteita jo lukiosta, elleivät jopa yläasteella. Minä ihailen suomalaista koulujärjestelmää, joka kannustaa nuoriamme hakeutumaan kansainvälisiin haasteisiin jo nuoresta lähtien.

Tietoverkkoihin tarttuu jatkuvasti meistä peräisin olevia informaatiohippuja. Tämänkin bloggauksen myötä on virtuaalimeren anti jälleen hitusen runsaampi. Sama jatkuu lukiessasi, jakaessasi, linkittäessäsi, lainatessasi tai kommentoidessasi tekelettäni tai tuottaessasi siihen oman vastineen tekstinä tai vaikkapa videona.

Ilmastonmuutoksen suhteen on näperrelty ja kauhisteltu jo yli vuosikymmen. Kyseessä on ilmiselvä ja vakava uhka, jolle on nyt alettava tehdä tosissaan jotain. Ilmastonmuutos etenee huolestuttavalla vauhdilla, mutta siitä huolimatta puhe ratkaisuista keskittyy yhä parhaiden potentiaalisten keinojen vertailuun nopeasti vaikuttavien ratkaisujen toimeenpanon sijaan.