Myös koronakriisin aikana kemia on osa hyvää elämää - jopa elämän edellytys, sillä monet kemianteollisuuden tuottamat tuotteet ovat välttämättömyys yhteiskunnan normaalille toiminnalle: lääkkeet, desinfiointiaineet, liikennepolttoaineet, vedenpuhdistuskemikaalit, lannoitteet ja monet muut.

Perustehtävien - tutkimus ja tutkimukseen perustuva opetus - lisäksi yliopistojen tulisi huolehtia myös yhteiskunnallisesta vaikuttavuudestaan. Yliopistojen ja yritysten välinen yhteistyö toimii parhaiten innovaatioekosysteemeissä. Julkisen T&K-määrärahojen lasku on vähentänyt yhteistyötä ja rahoitus tulisikin palauttaa entiselle tasolleen.

Pitkään vastuullisuusasioiden kanssa painineelle veteraanille koitti ennenaikainen joulu, kun EU:n komissio julkaisi näkemyksensä EU:n pitkän aikajänteen ilmastostrategiasta vuoteen 2050. Käsitteiden viidakko tosin sai yhden lisää eli nettonolla-tavoitteen, mutta itse kiinnitin enemmän huomioita siihen, miten tavoitteeseen on tarkoitus päästä. Komission näkemyksen mukaan päästötön EU rakentuu keskeisesti sähköistämiselle, innovaatioille, digitali

Suomen TKI-panostukset ovat olleet laskevalla käyrällä ja laskeneet kokonaisen prosenttiyksikön vuodesta 2008. Bruttokansantuotteeseen suhteutetulla 2,7 prosentin nykytasolla olemme vielä OECD- ja EU-maiden keskiarvon yläpuolella, mutta jo jäljessä keskeisiä kilpailijamaitamme Saksaa ja Ruotsia. Tutkimus- ja innovaationeuvoston asettama 4 prosentin tavoite on kaukana horisontissa.

Suomen laskevat innovaatiopanostukset ovat herättäneet aiheellisen keskustelun kurssin kääntämisen välttämättömyydestä. Lisärahaa varmasti tarvitaan, mutta mitä, jos kyse on muustakin kuin rahasta. Vaikkapa ihan perusasioista, joiden eteen on tehtävä systemaattista työtä?

Innovaatioista puhuttaessa katseet kääntyvät yleensä tutkimus- ja kehitysrahoitukseen, yliopistoihin ja yritysten T&K-yksiköihin. Mutta innovaatioidea yksin ei auta, mikäli ketju ei toimi loppuun saakka, ideasta markkinoilla olevaan tuotteeseen. Ammatillinen osaaminen on osa innovaatioketjua.